ihminen on aina
jotain vailla,
liian täynnä, sillä heiltä
puuttuu elämän tasapainoelin,
jollainen on ikimetsän
kelohongalla,
lumpeenkukalla ja sammaleella,
kaikilla niillä joilla ei ole
ihmismieltä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti