kun katselen ikimetsään,
näen elämän,
näen huomiset ja eiliset,
näen ja aistin sen elämänvoiman,
pienet ekosysteemit,
kuulen arkalintujen lauluset,
kesyempien enemmän
minun on hyvä olla ja istua
elämän syntysijoilla,
sammaloituneen karahkan
vierustolla,
kaatuneen ikipuun rungolla,
aivan siinä kohtaa jossa on
kololinnun pesä,
mutta nyt sen uudet asukkaat
ovat tuhatjalkaisia,
ekosysteemimme professoreita
tätä ikimetsää ei ole
aukkohakattu,
elävältä tapettu,
sillä sitä suojelee
kansallispuistostatus,
se joka
EVONTIEDEkANSALLUSPUISTOLTA
evättiin, koska keskustapuolue karsii
elämää säälimättä,sille heille ei
kestävänkehityksen merkitys merkitse
tuontaivaallista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti