ihminen ja luontopuu

ihminen onkuin

luontopuu,seisoo aikansa

paikallaan,kunnes siirtyy aikansa

taa,

siksi kauhulla katson kun

elämää karsitaan,

surutta aukkohakataan ja

lähiöhin pakataan,

jäljelleen jää vain kanto,

joka sekin pian ylös revitään

ja maisemat nykymenolle levitetään

ihminen onkuin luontopuu

kaupungin lähiössään,

pieni ja vaivainen,siksi sitä joka

kevät leikataan,maisemaan sovitetaan,

kusitolppana pidetään

ihminen ja luontopuu,

ikimänty humisevainen,lehtopuu

tuhisevainen,

ovat joutuneet suuren murroksen

kouriin,niihin pihteihin joissa he ovat

sivusta katsojia,elämän viimeisiä

alkuasukkaita