en mä urakalla uusia aattele,
parempia uottele
tuhansia unelmoi,
vaan päällisinpuolin entisillä
meen
tuun ja elämääni vikoittelen,
arjessani kulettelen,
mutta silloin tällöin
herkillä hetkilläin
aattelen jotain vaivattoman
huolettomampaa, josa viheltelisin vaan,
tulisin ees taas,
enkä rikkaa ristiin laittais,
mutta toisaalta
olisinko,sitten ollenkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti