heinäkuinen aamu,
kesänvarjot vehnäpellolla lainehtii,
ketunpoikanen ojan penkalla
viruttelee
suupieliään nuoleskelee,
ruisrääkkä pesästään huutelee,
lintusten poikaset ottavat ensi liitojaan,
mutten enää kuule kevään iloisia ääniä,
niitä joita kevätaurinko säesti,
sillä nyt on elämänhetki jolloin
me kaikki valmistaudumme pitkään
talveen
toiset pois lentäen,me muut vuoraame itsemne
talven kylmiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti