vaikka oon voimissain,
tunnen heikkoutta,
kun katson
suuren puun heiluntaa,
sen taipuvuutta vaikka tuhannet tuulet sitä rieputtaa,
oksiaan heiluttaa,
latvaansa ravisuttelee,
tulisalamoilla säikyttelee,
ukkosenjumalanpojan
kirosanoilla jyrähtelee,
siksi en pullistele,
vaan meen riihen räystään suojiin ja kahtelen
luojani tarjoamaa näytelmää ja oon enempi
isottelematta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti