ihmisen elämä punoittuu
arjen ja pyhän
seutuvista
hetkistä ja niistä jotka
ohimenevät,
vaivihkaa tulevat,
siksi ihminen joutuu tämäntästä
parsimaan elämäänsä,
oikomaan elämänsuuntaansa,
kumartamaan myönteisille,
pyllistämällä vastakkaisille
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti