syyspäivä on harmaa,
muttei niin siniharmaa kuin
riihen hirret jotka yhäkin
ylväänä heinälatoa komistavat
sen narisevia ovia ei ole aikoihin
aukaistu,
sillä tänään heinät paaleihin rullataan,
eikä enää latoon heinähangoilla heitetä, joissa
muoskat saivat niitä talloa, isäntä salpietarisuolaa
kasan päälle viskoa, jotta nämä eivät syyskosteudessa
homehtuisi
harmaa on äänetön väri,
hiljainen ja muistojen saattama,
joka kuiskaten puhelee,
vaieten muistelee,
siksi se ei ole kenenkään tiellä,
esteenä,
vaan hetkenä jolloin on syrjempää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti