lokakun viidestoista,
utuisen hiljaista,mutta
haapapuu kahisuttelee viellä
lehtiään,
muut lehtipuut luovuttaneet,
kauniin ruskan levitelleet pitkin
padasjoentien pientareita,
nyystölänlahti sumuaa,
mieltäni luomoaa,
sillä vastarannan
ruskansävyt luovat sumuharsosta
lumoavan, samanlaisen tunnelman kun
oopperan esirippu avataan,
hetkestä kun
näyttelijänsä astuvat esiin
kauneissa asusteissaan,silkkiliinoissaan
lokakuun viidestoista,
elämäni,
siksi hymyilen,sillä kaikkialla on
elämää,hyvänolontunteita ja huomisten
värinöitä,
elämänuskoa, jotka kaunis ruska
somistaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti