syksyllä katseeni kääntyy
entisiin,
nykyisyyksiin
hetkiin joissa kynttilänliekki
iltojani liehittelee
valoaan tuikuttelee, eikä mulla yhtään
kiirettä,
ei hetkiä,
jotka pitkästyisivät,
elämääni varjostais, vaan saisin olla kuin
hän joksi synnyin
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti