syksyllä katseeni kääntyy
entisiin,
nykyisyyksiin
hetkiin joissa kynttilänliekki
iltojani liehittelee
valoaan tuikuttelee, eikä mulla yhtään
kiirettä,
ei hetkiä,
jotka pitkästyisivät,
elämääni varjostais, vaan saisin olla kuin
hän joksi synnyin
maailmaa ei kannata vaihtaa, vaan olosuhteitaan, sillä ne ovat helpoimmin liikuteltavissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti