syksyllä katseeni kääntyy
entisiin,
nykyisyyksiin
hetkiin joissa kynttilänliekki
iltojani liehittelee
valoaan tuikuttelee, eikä mulla yhtään
kiirettä,
ei hetkiä,
jotka pitkästyisivät,
elämääni varjostais, vaan saisin olla kuin
hän joksi synnyin
jalometallit ovat maan uumenissa, siellä johon vain suurvallat pääsevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti