syksyllä katseeni kääntyy
entisiin,
nykyisyyksiin
hetkiin joissa kynttilänliekki
iltojani liehittelee
valoaan tuikuttelee, eikä mulla yhtään
kiirettä,
ei hetkiä,
jotka pitkästyisivät,
elämääni varjostais, vaan saisin olla kuin
hän joksi synnyin
elä yksinkertaisesti sillä se ei tuota ylimääräisiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti