syksyllä katseeni kääntyy
entisiin,
nykyisyyksiin
hetkiin joissa kynttilänliekki
iltojani liehittelee
valoaan tuikuttelee, eikä mulla yhtään
kiirettä,
ei hetkiä,
jotka pitkästyisivät,
elämääni varjostais, vaan saisin olla kuin
hän joksi synnyin
tuhat on iso luku, semmoinen joka ei mahdu takataskuun, vaan niihin juttuihin joihin tarvitaan nollia perään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti