juhlien jälkeen
turhanhausuus hyytyy,
sillä silloin ei naureta tyhjästä,
vaan niistä hetkistä, jolloin hauskuus
ovat vilpittömän viatonta, eivätkä teennäisen
hymyileväisiä,pintavetoja, joissa ei ole mielen syvyyttä
juhlien jälkeen
turhanhausuus hyytyy,
sillä silloin ei naureta tyhjästä,
vaan niistä hetkistä, jolloin hauskuus
ovat vilpittömän viatonta, eivätkä teennäisen
hymyileväisiä,pintavetoja, joissa ei ole mielen syvyyttä
minulla ei ole yhtään
ihmisystävää,
mutta tuhansittain
luonnon pienempiä,
heitä jotka pyytävät
luokseen kun kerkiän,
siksi rauhoitan elämääni säännöllisesti
luontoretkeilemällä,
ihan vain kävelemällä,
möllöttämällä,
sillä ne hetket ovat ystäviäni,
kaikki
talven ensimmäinen kuu on
tammikuu,
sitten helmikuu,
eikä siihen sen enempää
mahdukkaan,
sillä kevään ensimmäiset säteet
lämmittävät mielet pajunkissamaisiksi,
kevään ensimmäisiksi purosiksi,
hetkiksi jolloin elämänkukan ensimmäinen
nuppu puhkeaa kauneimpiinsa
uuden vuoden ensimmäinem
hetki on vilpittömin
koko vuoden minuuteista,
sillä se ei ole kerinnyt
pidemmälle
jokaisella ihmisellä
on
valoisia hetkiä,
joita ei hehkuteta
kuten niitä näitä, jotka iskevät
perkeleen kipinöitä
vuos vaihtuu
raketit paukkuu,
lupaukset uusiin vaihtuu,
mut eihän sillä niin väliä, sillä
jääpihän sitten selitettävää
eläminen ei tarvitse
merkkivaatteita,
sillä parhaiten
pärjäät
jokasään kestävillä,
niillä jotka kestävät kaikenlaista
kulutusta,
huvitusta, eivätkä nolostu käytön
jäljistäkään
ihminen on silloin
tosirikas,
kun hän avittaa
heikompaansa,
sillä siihen tarvitaan sielun
hyvyyttä, jota ei markkinahinnoitella
vuoden viimeinen
keskiyö on
koko vuoden kokonainen,
se on hetki,joka vaihtuu
uuteen,
mutta tyhjinkäsin se ei mee,
sillä onhan hällä mukanaan vanhan
vuoden tuomiset, ne jotka eivät tahtoneet
raamittua,muistivihkoon hahmottua
älä elä toisten vaikeuksista
hankaluuksista,
vaan itsesi
tuottamista,sillä niiden
kautta rakennat hyvinvointia
heillekkin jotka vähemmällä ovat
kun katselet kuvottavia,
kuuntelet luotaantyöntäviä,
ilvettäviä,
käännä ne mielissäsi
nurinpäin, niin
näet miten ne ovat
varttuneet, näköisikseen kasvaneet,
sillä kukaan
mikään ei halua ikäväksi syntyä,inhottavaksi
kuvottua,rumaksi jähmettyä,
vaan he ovat joutuneet kohtalonkouriin, jotka
eivät ole käsitelleet heitä,niitä,meitä
pehmein ottein,
jalomielisen armollisesti
uusivuosi on vuoden kohokohta,
sillä se on hetkien huipulla,
siellä missä liehuu
nykyisyyden
lippu
etsi haikeina hetkinäsi
muistoja ja etäisiä,
sillä ne värittävät
hetkiäsi,koska
niillä ei ole
reessään nykyisyyden tuhatta
asiaa,
ratkaistavaa ja päivänselviäkään
vuodet vierivät
uusiksi vaihtuvat,
entiset vanhoiksi leimauttavat,
eilisiksi kirjauttavat,
muistoiksi raamittavat,
siksi ne
saattavat vanhat vanhemmiksi,
uudet sylissään tyynytteltäviksi,
tulevan arjen tavalliseksi
kevät saa elämän
heräämään,vaivoistaan
vaimenemaan,sillä se synnyttää
hyvänolonsiemeniä,
tunnelmia joista kasvaa hymyileviä,
heitä meitä,metsän puita,kukkasii,
lintusii,heinän tähkäpäitä,
niitä näitä kevätmielen miekkosii,
elämän hyväntuulisii
elämä on arki
päivä,
olemassaolevaa,
näkevää,väkevää ja laimeampaa,
jokapäiväistä,kunnes lakastuu
polvilleen alistuu,iltaansa nukahtaa
elämänaamu saapuu
keväällä,silloin kun pajunkissat
heräävät,
luontopuut ravistelevat pukuaan,
pensaat suoristuvat ja ihmisten
ryhti suoristuu
.silloin.
jolloin talitiaiset iloisesti
titityytyttävät,kurrenpojat petäjäpuuta
kiertävät,puroset solisevat,
ruohontupsut vihertyvät,
.silloin.
jolloin huomaat auringonlämmön
ruokkivan elämää,sulatttavan talven
suven eest,kukittavan niittykukkaset,
kun näet maanviljelijän kyntävän
peltojaan, silloin kun lapset suvivirttä
laulavat,silloin kun kesäaikataulut
alkavat,muuttolinnut palailevat,
.silloin.
ihminen on kertaeläjä,
siksi hänellä ei ole
juuria,tuuria,suojamuuria,
vaan hän joutuu pukeutumaan
olosuhteittensa mukaisesti
mennyt vuosi oli kuten
edellisetkin,
päivät toisiin vaihtuivat,
tunnelmat toisiin vihittyivät,
tavallisiin taittuivat
siksi hymyillen ootan
seuraavaa,sillä se on kuten
aikaisemmatkin,
mutta nyt saan aloittaa puhtaalta
pöydältä ja jos oikein innostun, teen
siitä entisiä ehomman
vanhavuosi on
täytenään,
siksi se vetelee viimeisiään,
eikä enää pullistele,
suunnittele,rakentele,
huomisia kudo,entisiä parsi,
vaan just ja just jaloillaan
seisoo,
mut kuitenkin hyväntuulisena,
onhan se kasvattanut monta hyvän seuraavaa,
niitä näitä jotka varttuvat uuden vuoden kainalossa
aikojenkin päästäkin jotkut
näkyvät kirkkaimmin kuin
toiset,
sillä ne ovat jättäneet ikuisen jäljen,
jäljen jota myöhemmät eivät ole
pystyneet pyyhkimään
vanhavuosi muistoihin vaihtuu,
kun uusi kalenteri
tilalleen sivuttuu,
mutta ensin poimin tärkeät päivämäärät
vanhasta uuteen,sillä jotkut asiat jäävät
vaikka aika uuteen vaihtuu,
siksi kaikki uusi ei ole uutta,vaan
siinä on eilisiltä perittyä
muutosvastarintaisuus
on
ihmisen perimässä,
siksi katsomme hitaasti
uuven näköisii
eilisten mukavia kannattaa
hyvillä muistella,
sillä niiden kautta
tämänpäivän harmaatkin
haalistuvat
et voi kaikkea kesyyttää,
sillä toiset haluavat olla
itsenään,niinkuin sinäkin,
itsesi synnyttäjä, äidin ja isän
esikoinen
maailma ei ole suuren suuri,
jos olet käynyt siellä,
sillä pieni kyläkin
on suurempi
hälle joka
ei ole kotoaan pidemmälle
eksynyt
silloin kun ihminen
ymmärtää luontoaan,
heidän hyvinvointinsa
paranee,sillä onhan heillä
luomakunta suojanaan
herrasmiehet
haihtuivat,sillä enää ei ole
sukupuolia,vaan henkilöitä
jota puhuvat laimennetusti,
käyttäytyvät mitäänsanomattomasti
luonto,
olipa se minkalainen
tahansa, on
meidän isoäiti
nykyisyys ja huominen,
sillä hänellä on luomisen sydän,
avoin mieli joka kestää rankkaakin
karsimista,jos se ei ylety juuriin,
kevään ensimmäisiin kukkasiin
tosirikkaat ihmiset
ovat elämänrikkaita,
sillä tyytyvät olemassaoleviin,
eivätkä investoi itseääään täyteen
arvokkainta ihmiselämässä
on
luottamus,toiseen, läheiseen,
kauemmaiseen,kaikkeen,sillä
silloin eivät kataluuden varjot
kasva aikuiseksi
hyvät teot tuottavat
hyväämieltä,
eivätkä ne näytä
kieltä,
kuten kurjemmat, siksi kylvä
hyväntuuölisuuttasi siel tääl
kaikki eivät ole
käden ulottuvilla,
vaan niitä joutuu kurottelemaan,
kauempaakin haeskelemaan
suo on paikka jossa kukkivat
elämän
hiljaiset
suokukat,syysvärikkäät
hentoiset viljakaiset, jotka
eivät korkialle kurottele,
lehvillään levittele, sillä
eihän heidän tarvitse olla
yhtään enempää kuin
karpalonkukka,
kanervien tuoksu ja hyllyvä sammalpeitto,
jossa harvinaiset viihtyvät
honeckerin valtakunta oli
pahan etuportti,
se oli vihan
valtio,
koneistettu ihmislabyrintti,
jossa ei viihtyneet eläimetkään
olemassaolontaistelua
ihmisen ei enää
tarvitse käydä,
sillä yhteiskunta on luvannut
tulla puolitiehen vastaan, pidemmällekkin
jos oikein heikottaa
asioiden hoitamattomuus
levittää ne holtittomiksi,
sellaisiksi,
joissa ei ole päätä,eikä häntää,
siksi jokainen juttu kannattaa hoitaa
ajallaan,omalla tavallaan
nykyinen kiina synnyttti
koronan,
putinin
ja verkkokaupan,
siksi näemme edessämme
suurta pohjattomuutta,raakuutta ja hetkiä,
jotka eivät kuulu aikaisempien silkkitien
kulkijoiden kulttuuriin
rohkeat ihmiset eivät
välitä kohtalonhaaavoista,
sillä heille merkitsee enemmän
elämän aitous kuin pinnoitetut hetket
pitkän päivän jälkeen
olet,
mitä olet,sillä olethan antanut
päivällesi
ison osan ajastasi,ne hetket, jotka
olisivat kelvanneet itsellesikin
suomenhevonen on
suomalaisen ihmisen
näköinen,
oloinen ja tapainen,
siksi he viihtyvät
yhdessä,kaikessa
olen kevään lapsi,
ihan sen ensimmäisen
kevätauringon
synnyttämä,
siksi mun mieleni kukkii kaikesta
lääkkeet auttavat ihmistä
viruuttumaan pidemmälle,
mutta samalla ne sumentavat
loppupään näkymiä
kun elämä kasvaa
aikuiseksi,
se pystyttää itselleen
majan, jossa elelee,
kahtelee ja ottaa päivätirsat
aikaa ei kannata
mitata kellolla,
vaan hyvänolon
mittarilla,
niillä jotka hymyilevät
silloinkin kun on ylikuormaa
ihminen on rikkaimmillaan
silloin kun hänestä pursuaa
elämäniloa,
myötätuntoa ja hänen
ympärillään ei ole
elämänesteitä
aurinko nousee kamnarin
ikkunasta,
heiluttaa iltasin tuvan vasemnasta,
siintä jossa on mummon
kutomat verhot,
siksi ikkunat ovat minulle
tärkeitä ja siksikin,että näen elämää,
yötäpäivää,aamut ja illat
ihmiskunta on kehityksensä
näköinen,
uusien mallikappaleitten välikappale,
sillä elämä on synnytetty
olosuhteistaan,
jotka uusiutuvat edellisten
maallistuessa
paavilandia on
instituutio,
joka siunailee niitä mäitä,
muttei pysty sanomaan
putinille,
että olet tuhonenkeli
ylämäet on siit
hyviä,
että ettei niissä vauhti liiaksi
kiihdy, vaan saa mennä
nopeusrajoitustensa mukaisesti,
siksi kuntoportaat ovat
kunnonmieltä ylentäviä
vanhan vuoden viimeiset
arkipäivät ovat
uuvahtaneet,
sillä ovathan ne
elinkaarensa viimeisillä
retkillään
vanha vuosi täytenään,
uusi aluillaan,
siksikö
mulla on sylillinen mukanani vietävää,
uuden kevääseen viettävään?
siksikö innolla ootan
kevätaurinngon katsovan
lämmittävästi,
siksikö,
kuulen jo purosten solinaa,
kevätkukkasta vihertävää,
yöttömää yötä valoisaa?
siksikö olen päättänyt
turhista luopua,
liiasta ainakin,
sillä olen huomannut että lintusetkin
kantavat siivillään vain sovittujaan
elämässä ei tarvitse
olla pyhiä arvoja,
vaanjokapäiväisiä, niitä näitä
jotka kuljettavat aamun iltaan,
yön yönselkään ja uuteen
sarastukseen
valtaapitävät varjelevat
meitä,
siksi he eivät välitä,kerro
todellista,
kriittistä tietoa,
sitä joka panikoittaa,
siksi valheesta kiinnijäänyt isoherra
ei saa suurta tuomioita,
vaan ylennyksen
kevät luo elämänlapsia,
kaikkia meitä,
ymärillämme olevia,
hymyileviä,
vanhoja nuortuvia,heitä meitä,
jotka olemme syksyisen nuutuneenkukkia
okainen joi tehdä
elämästään sellaien
kun haluaa,
sillä siihen tarvitaan
vain
mielikuvitusvasaraa
ihminen joka
on kokenut alun kurjuudet,
lopun kauheudet,
uudesti syntymiset,
ihmeitten liekin leimahdukset,
niiden hyvyydet,
syvyydet,
suurien hetkien jumalattomuuden,
pinnallisuuden,
tietää mitä merkitsee hetket jotka
tyytyvät hetkiinsä
uransa huipulla olevat
eivät kaipaa
julkisuutta,
sillä he ovat saaneet siltä jo
nykyisyytensä
keväinen ropsin tuoksu
palauttaa mieleni nuoruuteeni,
niihin aikoihin,
kun luontoni
oli
sylissäin,
pihkaiset kädet rinnallani,
vuodenajat sielussain
silloin ei ollut nykyisyyttä,ylellisyyttä,
mutta sitäkin enemmän
elämän täytelyyttä
nuoruuteni vuodenajat tarjosivat
nuorelle minälleni ajanvietettä,
monipuolisuutta,
niitä näitä hetkiä
joita en tavoita tämänpäivän
näyteikkunoista
tavallisissa päivissä ei ole
kohokohtia,siksi ne menevät
niin ettei kalenteriin tule
yhtään merkinää,
elämänpäiviin ei ilnesty ainoatakaan
erikoisempaa ja naapuritalon seinäkin
on eilisen värinen
ihmisen ei kannata rientää
itseään lujempaa,
sillä siinä
kippeentyy sisälmykset ja mielen
nikamat,
puhumattakaan niistä paikoista,
jotka pitävät ruotoamme koossa
vaiherikas elämä
hymyilyttää
itkettää, joskus jätättää,
keulii, koska sillä on
vilikkilänkissan luonne,
luonne joka ei yksiä kauan mieti,
vaan pyyhkäsee viiksensä ja viilettää
uusia pettymyksiä kohden,
pettymyksiä jotka ovat onnistumisten
lähteitä,
hänelle
vuosi vaihtuu
entiset kuihtuvat,
uudet syntyvät,
mutta sinitaivaan tähdet
pysyvät ja kaikki elämääni koskettavat,
sillä olemme samanikäisiä,
heitä meitä joilla on eilisiltä jääneet
mahdollisuudet
liian kauaksi ei kannata
katsoa,
sillä kun sinne saavut,
maisemat ovat muuttuneet,
siksi on tärkeämpää katsoa
hetkiin jotka ovat tulossa
huomisiin,sillä niillä on
ajankuva päällään
elämäni pyhimmät ovat
heitä jotka vieläkin valvovat
vuokseni,
he elämäni valopylväät,
rakkaat ja ikuisesti olevat,
he jotka eivät ensiksi tule
hyvänpäivän juhliini,vaan
niihin joissa olen yksin,
siksi tämänkin joulun
kynttilänvalossa olemme yhdessä,
vaikka huoneessani on vain minä
en selittele itselleni,
sillä tiedän,tunnen,
siksi pyrin siihen etten
ryhtyisi sellaisiin joista
joutuisin muidenkaan tuomittavaksi,
sillä he eivät pääse yhtä syvänlähelle kuin
minä
elämän liikennesäännöt
unohtuvat monilta,
siksi kun he
ajautuvat onnettomuuksiin,
joiden selvittelyissä
joudutaan turvautumaan
välittäjiin,
poliisiin,lakitupiin,
jotka ratkovat vähemmän syyllisen jahtaamaan
uusia uhrejaan
isänmaa on
puolustamisen arvoinen,
aina,
silloinkin kun se vähemmin voi,
sillä isänmaa on enemmänkuin asuinpaikka,
synnyinmaa,
sillä se on kalevalanväinämöisen kotimaa,
sisun ja periksantamattomuuden
kotimaa,
sentähden isänmaalla on paljon lapsia,
meitä,pellavapäitä,
jotka eivät jätä häntä,
milloinkaan
saatana on selvä
tyyppi,
niin selvä,ettei se jätä
varjoja,haihatteluita,harhakuvitelmia
itsestään,
siksi se on rehellisempi kuin
kohtalontoverinsa joka meikkailee itseään
tämän tästä,peittelee jälkiään,
hyvittelee tekosiaan
putinin venäjä haluaa alistaa
naapurit itseensä,
eikä se kaihda keinoja,
sillä putinin hallinto ei kunnioita
muita kuin hulluutensa isoisää
stalinia,
jota ei valitettavasti voitu parantaa,
siksi se polveutui nykyisyyteen,
tämänvuoksi,johdosta
naapureitten on taisteltava
itsensä vuoksi, koko sivilisaation
puolesta,sillä jos tuo tyranni pääsee valloilleen,se tuhoaa
pienimmätkin hyvät
kukaan ei ole
ulkopuolinen,
erakkokaan,
sillä kaikki tarvitsevat
yhteistä tilaamme,elämäämme,
siksi olisi suotavaa että puolustaisimme
sitä yhteisin hartioin
tavallinen ihminenkin
on syylinen
sotiin ja mielipuolten tekemiin
kauheuksiin,jos hän ei puutu
niihin,
demokratian keinoin,
tahi jyrkemmillä,
ryhtymällä muuriksi hyvän ja pahan
välille
pisara on pieni ja hentoinen,
vesiliukoinen,
luonnollinen,
hetki,
ilon tai surun pisara,
sateen tahi aamukasteen,
se on myös ainut joka saa
vedenpinnalle osuessaan
tehtyä renkaan, pyöreän renkaan joka hetimiten
sulautuu ympäristöönsä
monet ihmiset pystyvät
olemaaan toistensa
kaltaisia,
mutta harvemmat
itsensä näköisiä
älä ole eilisen näköinen,
älä ylihuomistenkaan,
vaan nykyisen,
sillä
pystyt havaitsemaan itsesi silloinkin,kun on
hernekeittosumu
jos täytyt elämän ylimääräisiltä,
olet kaatopaikka,
inhimillinen jätekasa,
siksi elä niin,
ettet varastoi itseesi
huomisten ylimääräisiä,
äläkkä yhtään eilisiä
putininhallinto ei ole
edukseen maalleen,
eikä heille jotka
joskus jatkavat,
sillä sen toimet ovat
tehneet niin syviä haavoja
jotka arpeutuvat seuraavissa
sukupolvissa,
mutta eivät eivät parannu
koskaan
valtioterrotismi on
toimintaa jota
siviilisaatio vierastaa,
mutta valitettavasti jotkut
yhteiskunnat ovat
sairastuneet pahuuteen
putin myrkyttää
jälkipolvetkin halveksumaan
hallintoaan,
sillä kaapeleitten katkomiset,
matkustajakoneitten
pudottaminen ei kuulu
ihmisyyteen
aikaa ei kannata
hämätä
-kehostaan
mut sitä kannattaa juoksuttaa
tahaiseen tahtiin,jottei se
turhuuteen rypistyisi
oottelen kevättä
sen ensimmäistä kukkaa,
sillä minulta on kaikki lakastuneet,
siksi kuljen valottomasti,niin tehottomasti
ettei minussa yhtään ryhtiä,sitä elämänkirkasta
aatostakaan joka löytää pienistä purosista enemmät
ihminen on aidoimmillaan
alussaan ja lopussaan,
sillä silloin hällä ei yhtään
menetettävää
pelastusarmeijan
ja muittenkin
hyväntekijäjärjestöjen
ruokajonot ovat muuttuneet,
paikoiksi
hetkiksi
joissa ruokitaan muita kuin
nälkää näkeviä,
sillä sen parempaa alttaria,
mediapintaa ei toista ole
kaikki eiliset ovat selitettävissä,
sillä ne eivät voi puolustautua,
siksi ne jotka vanhoja muistelevat
muuttuvat aina muistojensa
näköisiksi
en ole kiihkouskovainen,
sillä en tahdo juosta
sanan perässä,
vaan tahdon että se koskettaisisi
pyhinä hetkinään,
silloin kun olen valoton,
eikä mulla yhtään enempää
siksi kaiketi olen
puolipakana,kristitty,
koska en ole jaksanut odottaa
hänen hoitavan kaikkia juttujani
nykyinen paavi on minusta
historiallinen pappi,
vaikka hän ei ole viellä
pyhäksi leimautunutkaan
en halveksi yhtään
uskontokuntaa,
en nostattele niitä
taivaisiinkaan,
vaikka isot peukut annankin
budhalle,tyuolle hyväntuulisen pyöreälle
hymyileväiselle,
sillä he jotka hymyilevät ovat vikaksi
keljuja
putinilla ei ole
yhtään vierellään,
jos hän horjahtaa
jalustaltaan,
sillä kaikki ovat odottaneet
sitä pitkään
ohjenuoran mukaan eletty
elämä kestää nekin
hetket jolloin rautaketjut
pettävät,
sillä se kestää nekin hetket,
jolloin sinua kiskotaan tuonnemmaksi
Juutalaisilla ei ole
Joulua,
sillä he eivät pidä
Jeesusta minään
kun kävelet harvojen tietäi
olet yksin,
niin yksin ettei sulla vastatuultakaan,
sillä myötäsetkin kulkevat
valtateitä,
siksi
sinun täytyy yksin haravoida huomisesi,
kiivetä korkeimmille,
kärsittävä nahoiossasi,
mutta jos selviät niistä,
näistä,
huomaat että muut valitsivat
kiertotien joka ei johda alkuaan
pidemmälle
elämä on kasvattamista
kokoamista,
se on parsimista,
purkamista, sillä se keinuu
hetkissään,
ajassaan,tavallaan,
omalla sarallaan
kun äänet vaipuneet,
kukkien terälehdet lakastuneet,
lammen pinta jäätynyt,
on hetki jolloin keräät
jäljelle jääneet ja suuntaat
kevättä kohden
älä rakentele ikuisuuksia,
vaan kestäviä,
aikasi mittaisia,
sillä sen jäljeen
tulevat uudet
elämä on metsälammen
pintaan tipahtavia pisaroita,
hetken ympyrykäisiä,
sitten tyyntyviä,
pintaansa kuvastuvia,joita
lumpeenkukat koristavat,
kanervat rannoillaan somistavat,
se on tuokionkuva sinitaivaan alla,
se on myrsytuulten tuulettama
tuokio,
kaunis ja vaiherikas, ensi
pakkasten huurruttama hetki
päivät toisiin kääntyneet
vanhat uusiin vaihtuneet,
maisemat toisiin ajatuneet,
mutta minä olen yhä itsenäin,
alkujeni ensimmäinen,
hetkieni kuvainen
en haihtuvainen,vaan
luontoni läheinen,siksi
vaikka kaikki
huomentuu minäkin, mutta vain
kuvaltain,en tavoltain
hyvät hetket syntyvät
hetkistä joita tehdään
korjaillaan,
ajankuvaan sovitetaan ja
etenkin niistä joissa jokainen
luopuu jostakin toistensa vuoksi
paketoi
hyvyys ja rakkaus,
lämmin halaus ja huolenpitosi
pakettiin,
jonka luovutat hänelle,
jonka perään
eniten katsot
metsäjänis valkoisissaan
joulukuusen hakijaa
tervehtii,
hyvää joulua toivottaa
metsä mies kiittää
jänöjussia ja samat
hälle toivottaa
metsämies hymyilee ja lupaa
itselleen ettei hän asettaan
kohdista tuohon kauniiseen
metsäjänikseen,
joka valkoturkissaan
hälle hyvät joulut heiluttaa
katselen yön tähtitaivasta,
kuutamon varjossa,
on kylmä, mutten tutise,
sillä minulla on lämpöisiä
ajatuksia
ylläni
katson tuhansia tähtösiä,
jotka ovat ikuisesti paikallaan,
mutta aina ne saavat minut mukaansa
hetkiin,
jotka vievät maailmanääriin,
sinne mihin ei tikkailla ylety
yö,
on enemmänkuin
valoisammat,
sillä se loistaa vähemmissään,
siksi katselen usein tähtitaivasta,
sillä silloinhan olen suurien vierellä
ennenaikojaan ei kannata
loppujaan valmistella
vaan antaa se ajan tehtäväksi,
arjen pyhän kudottavaksi
ilo ei syty
turhasta,
vaan
pikkuisista
kivoista,
niistä , näistä murusista jotka eivät ole
ennalta
suuniteltu, arjessa päivettyneet
maailma on meri,
jossa on monta satamaa,
niemennokkaa,
saaria ja tavallisia laitureita
joissa voit pysähtyä,
hetkeksi ankkuroitua,majoittua,
mutta maailma on samalla elämäsi polku
jossa joudut luovimaan
jotta pääsisit kohtalosi rantamaisemiin
ole hetki,
älä pidempi,
silä en pidä arjesta, enkä vastatuulista,
sillä joudun niitä halkomaan
aamusta iltaan,
tyynyttämään yökaudet hirmumyrskyjäni,
siksi ole vain hetki, tyynen poikanen joka ohimennen
valostuttaa hetkeni
kun katsot itseäsi,
näet kuluneet kasvot,
aikasi reissut,eletyt
vuodet, näet ja tunnet,
muttet valita,
pyhitä
vangitse itseäsi,
sillä olethan itsesi näköinen,
oloinen,
reittiesi ainokainainen,
luonnonlapsi jolla ei ollut
alunalkaenkaan muita tienhaaroja
kuljettavakseen
lapsenlapset ovat
elämäni tähtihetkiä,
niitä joisssa loistaa huominen,
kevään ensimmäinen ja kaikki
kulkemani hetket,retket joista hekin
alkoivat
paras lahja on
käydä kylässä,
tulemalla viereen,
sillä sitä tunnetta et voi
verkokaupasta ostaa
joulunaika,
hiljaisuuden kauneus on
tähdittynyt yötaivaalle,
pohjantähden kainaloon,jossa
kuutamokin unelmiaan
paketoi
asuntojen ikkunoissa kynttilät
loistavat,vapahtajan syntymääpäivän
muistoa
lämmöllä valaisevat
luonto on tyyntynyt,
aremmatkin metsäkuusen juurelle
käpertyneet,
pesiinsä vetäytyneet,
mutta päästäinen vipeltää
hankisella,sillä hällä kiire
hevostallille,jossa on
luontoäiteen kattama
jouluateria odottaa
joulunaika lähentää,
vaikka matkat ikuisuuksia,
sillä silloin yhteydenotto on
tunteiden kuljettamaa,
muistojen lämmittämää
rakkauden tähdittämää
Joulukynttilät akkunoilla
loistavat,Yötähdet Taivahalla,
kadut tyhjää täys
onhan Joulupäivä uus
kuus,
eikä yhtään varhaisjakelijaa,
ratikkaa kaduilla kuulu näy,
sillä onhan joulupäivän aamu uus
kuus
jolloin lapset lahjoineen unimailla
makoisilla,vanhemnat joulupöydän
tarjonnasta kyllästyneet,
vatsat pullollaan kuvettuneet
mutta on yksi jolle tämä aamu on yksi
aamu muiden joukossa,jokaisen vuoden
päivän aamussa,
sillä hänen joulunsa on
yksinäisyydellä koristelttu,
lahjoitta vietetty,
jätelavoilta toisille kiertelemistä,
elämänsä eineksiä haeskelemista
hän on myös ihminen,
joka jotenkuten siedetään,
vaivihkaa kierretään,
onhan hän ajautunut ihmiselämän
pohjakerroksiin, sinne johon eivät eksy
laupiaimmatkaan,sillä eihän hänestä
pienen hyödyn yhtäkään,
sillä hän on heillekkin turhan jätettä
joulupäivän aamu uus
kuus
hiljaisen kaunis,
unelias,
vapahtajamme aamu uus
kuus
jota pohjantähti valaisee,
kuutamo unelmoittaa,
mutta ne eivät kurotu
roskakatoksesta elämänsä
eineksiä etsivälle,
sillä niillekkin hän on liian
kaukainen
aika monet elämäsäsi
jutuista
tapahtuvat sattumalta,
siksi mitä innokkaampi
olet elämään,
sitä suuremmin sattuu
haaveet käyttävät hetkiä jotka
eivät täytä arkeasi,
syrjäytä
todellisuuttasi,
mutta ne ovat niitä jotka saavat
sinut hymyilemään yksinäisinä
hetkinäsi,
siksi ne ovat kullantärkeitä,
niitä näitä joita ei mitata
arvonmittareilla
kaikki mikä saa mielesi
hymyilemään
ovat hetkiä,
joita sinun tulisi hyvin
hoitaa,sillä ilman huolenpitoa
nekin lakastuvat tavallisiiin
mitä vähemmän elämässä
on
surua ja kärsimystä,
sitä
jaloimpia on hetket
jotka heräävät aamuisin
monet ovat tuntemattomia,
heitä jotka täyttävät
elämänhetkeni,
mutta tärkein olet sinä
jota en rinnalleni nostaisi,
sillä olet arvokkaampi,
hän joka ei tilojani vie,
aatoksiain sido, vaan
kuljet rinnallain hymyillen,itkien ja
muutenkin,
vaikka suuntia olisi tuhansittain
jos minulle tarjottaisiin
jotainmuuta kuin nykyisyyteni,
aattelisin varmasti ulkoisasti parempia,
mutta tietäen ettei kukkan minua täyttäisi,
tyytysin kuitenkin itseeni,sillä en tunne toista
samanlaista
älä ole liiaksi
itsesi
ylirakas,
sillä silloin et näe
kevään kauneimpia kukkasia,
niitä näitä joka vierelläsui
hymyilevät
silloin tällöin käydä
ihmishuoltamossa, niinkuin
hän käy parturissa,kampaamossa,
autokorjaamoissa, sillä vaikka ihminen
on aikalailla muutautumiskykyinen, niin aina
jossakin kohtaa avittaa toisen ihmisen läsnäolo
ihminen on aina
vaillinen,
ainakin he jotka pyrkivät
parempaan,
sillä he eivät vähään tyydy
puolinaisuuksiin
hyydy
pyrin hyvään,
kykenen
vähempiin,
mutta minulla on vahva
tahto, jotta pystyisin riippumaan
edes niissä
elämä alkaa aamusta
hetkistä joilla on eilisten
tavat,
hyvät tavat ja akkunasta
tirkistelevä
päivä, joka tahtoo sinut
mukaasi,
hetkiin joidn kautta vierrytyt huomisiin
kun etenet pienien
kautta,
on sulla aina
jotain
rinnallas, jos taasen suurien,olet
vähäisin
joulunlämpö syntyy
läheisistä,
sen hyvänmielen valo
toisistansa,
tunnelmat läheisten
katseista,
sanoista joita ei tarvitse
loihtia,
sillä ne sanotaan mielenkielillä
kylvä ympärillesi
hyväämieltä,
sillä siten sinun on helpompaa
myös hetkinä jolloin vastatuuli
myrskyää,
elämä ympärilläs näyttää nurjan
puolen,ne hetket jotka eivät
hymyile
joulunaika on vuoden
huipulla,
melkein sen korkeimmalla
kohdalla,
siksi sinne on pitkä matka,
mutta kun sinne pääsee,
elämä näyttää avaran hyvältä,
lämpöiseltä,sillä siellä tapaat
läheisesi,hetket jotka ovat kokoontuneet
viereesi,elämän tähtihetkeesi
kuuntele luontoas,
katsele taivaanrantaa,
kosketa nykyisyytesi pintaa,
sillä niiden avulla hahmotat paikkas,
ne hetket jotka eivät koputa, eivätkä
justiinsa tuu
elämä on kylmän
yksinäistä,
ellei sillä ole ympärillään
avuliaita käsiä,
lämpimiä sylejä
ihmiset ja datakeskukset tarvitsevat
vettä,
jäähtyäkseen,
siksi tuhannen järven maa on
heille unelmien kannas,
sillä siellä on myös elämänvirtaa,
tuulimyllyjä jotta he
talvinen luonto on
kauniin hiljainen,
kuiskausten oloinen,
joka hymyilee hiihtäjälleen,
luontokulkijoilleen,
ikimetsän samoilijoille, heille
luonnonlapsille jotka ovat tulleet
syntysijoilleen,
tänne ikimetsän kainaloon,jossa
luontomaisema on aidoimmillaan
joskus on hyvä katsoa
itsensä taakse,
niin pitkälle kuin muistot kantavat,
sillä sieltä monet tämänpäiväisetkin ovat
syntyneet
joulu on ruuan tuoksuja,
iloista menemistä,
tulemisia,menemisiä,
muistoja ja kaipauksia,
sillä joulunaika yhdistää
mennet ja tulevat
sinitaivaan tähdet ovat
ikuisia,
sillä
ihminen ei yllä niihin,
siksi elämää on silloinkin,
kun luonnottomuutemme on korkeimmillaan
ihminen ei tätänykyä
käy enää
olemassaolotaisteluja,
sillä heillä on perusravintoa
vyötäröllään,
joilla pääsee laihempien
hetkien
~ohitse
elämän huipulla olet silloin,
kun huomaat
kaiken,
nekin,jotka arjessasi pysyivät allapäin,
eivätkä kehdanneet katsoa silmiisi
vastustamalla tulevaisuutta
vastustat heitä
joiden vuoksi aherrat
arjessasi
ihminen on tosissaan vain
silloin kun hän ei tahdo perääntyä,
vaan mennä ja elä,
enemmänkin
sananvapaus ei ylety heihin,
jotka haluavat sanoa
asioita,
joita ei korista seikat jotka
kuuluisivat hempeimpiin hetkiin,
sillä tunteitten somistamat ajatukset istuvat aina etupenkillä,
lehtien lööpeissä ja kunnantalon
valtuustosalissa
pyhän jälkeen aukeaa
maanantai,
arjenäköinen, tuttu nuttu
ja kaikki,minäkin,siksi meen
tuun kuten muutkin,sillä vain siten
voimme
yhtä totuutta ei ole,
onvain
tuhansia hetkiä,
jokaisia päiviä joiden kanssa
sinun täytyy olla hyvissä
väleissä,
sillä niiden kautta huomiset sarastuvat
saavuttaaksesi jotain
sinun ulla olla
ensimmäisenä paikalla,
tehtävä enemmän ja poistuttava
viimeisenä
tavallisissa päivissä teen
samat kuin eilenkin,
mutta vähintään kerran
kurkistan uusiin,
sillä olenhan
elämänutelias,
vaikka muuten unelias
huonoilla asioilla ei ole
esteitä,
sillä sinnepäin ei halua kuin
he jotka eivät halua parempaa
menestyvä yhteiskunta
tarvitsee toimiakseen infraa,
niinkuin ihminen ja ikimetsäkin,
siksi ihmisen täytyy ja on velvollisuuskin
elää niin että kumpikin voi hyvin,huomennakin
tuuli-ja aurinkovoimalat
ovat usein maisemahaittoja,mutta
kaikille luonnollisempia kuin
fossiiliset energialähteet
ihminen on luonnonlapsi,
lapsi jonka tulevaisuus
riippuu yhteisymmärryksestä,
ympäristönsä kanssa,
teoista joissa ei karsita liiaksi,vaan
kestävästi
hae voimaa hetkistäsi,
niistäkin,
joissa ei ole yhtään
mitään,sillä niiden kautta pääset
seuraaviin,
niihin joihin ei ole muuta tietä
koskemattomassa luonnossa,
kansallispuistossa,
olet elämäsi äärellä,
siellä tunnet vapauden,
hetket joita et ole kohdannut,
sillä siellä elämä ei ole
aitautunut
ihminen on yksi osa luontoamme
kaikkea,
vaikka me näytämmekin suuremmilta,
mutta todellisuudessa juuremme ovat
yhteisiä
rakkaus on hetki,
jolla ei ole
alkamis,eikä viimeistä ennen päivämääriä,
sillä se alkaa kun katseet kohtaavat,
sydänten tahdit yhteen lyövät
älä pysähdy
yhden pulman kynnykselle,
älä useimmankaan,
vaan riennä seuraaviin,
jotta kerkiät omasi luo
elämäntaivaan
kauniimmat rannat näet ja koet
hankisilla hiihtämällä, siellä kuurankukkaisilla
hankisilla,joista hohduttuu luontokauneus
puhtaimmillaan, jossa arki ei luo latusiaan,
vaan sisimpäis,ne mieles hetket jotka vapautuvat aistiessaan
elämäntaivaan rannat, sen puhtaan äärettömyyden,hetket jotka
kutsuvat lähelleen
talvinen luonto
on mielenkeveä,
jokahetken luistavainen,
jossa on ahtaammankin ihmisen
vaivatonta liikkua,sillä siellä ei synkkyys
jätä jälkiään,vaan elämän kevyet askeleet jotka on hyvinpäin
kävelty,luontokauneudessa samoiltu,arjen mieliä
tuuleleltu
joulupöytä notkuu
herkuistaan,
sillä on se katettu herkkuistaan,
niistä näistä jotka on joulumielellä valmistettu,
maukkailla mausteilla maustettu,
hyvällä mielellä koristeltu,
siksi sen herkut maistuvat
läpi yön,
vaikkei nälkäkään
jouluinen luontometsä
talvipuvussaan,
hiljaisen ylväs jota
tähtitaivas tähdittää,vieno pakkanen
huurruttaa,tyyntyvä lounaistuuli tuudituttaa
se on luontolintujen koti,
metsän ariempin suoja,
ja meidän jotka haluamme
karistaa arjen kiireet ja hiihtää
itseämme mielenkevyiksi,
sellaisiksi joulupukin tonttujen vertaiseksi,
joista huokuu elämänvapaus ja usko elämään
joulunaikaan ei tarvitse
olla
etäisten valtias,
vaan läheisyyden,
sillä siellä on lämpöisten hetkien
lähteet
joulukynttillä lämmön
valoa luo,
katseet lähelleen tuo
sillä ympärillään joulumieli
hyvillään voi,
sillähä
onhan jouluyö,
hetkistä herkin, jolloin kaikkialla
rauhanmieli voimakkaimmillan,
hyvätahto puolellaan
jouluntähti kuusen
latvassa loistavin,
mut pohjantähti yön sylissä
kirkkaan
lämpöisin,siksi jouluyö hohtaa
hyvänmielen lämpöään
jokaiseen tupaan odottavaiseen,
sillä pian joulupukki reellään pihaan
pyrähtää,
oveen koputtaa ja lahjoineen
sisään rymähtää,kaikille lahjat
ojentaa, hyvät joulumielet toivottaa
jouluntuokut tuksuvat
jokahisen
silmät loistuvat,
pohjantähtikin
kirkkaimmillaan,siksi minäkin
hyväntuulisena hiihtelen
latusillain,jonka kinoksilla
kuurankukat hohtavimmillain,
sinivalkoinen luonto kauneimmillan
joululintu hentoinen,
pakkasilmojen hymymieli
koputtelee akkunaani,
joulumieltä siivillään viestittäen,
joten riennän tuotapikaa lintulauan
luo,auringonkukansiemeniä levittäen ja
siin samassa koko lintuparvi ympärilläin
hyvää joulua visertää,
saaden mieleni jouluisaksi,hyvänmielen
oloiseksi
demokratian heikoin
kohta on
hetket jolloin
tyhjät yhteen liityyvät,
näin
on käynyt purran ja orpon
löytäessään toisensa
maaseutu on
purran hallitukselle
kustannustekijä, hankala
pala pääministerillekkin, siksi
he lahtaavat ihmiset tiettömille teilleen
ihminen ja ympäristönsä,
samannäköisiä,tapsaisia,
mutta vain silloin kun
pystyvät yhdessä pihakeinussaan keinumaan,
arjessaan toimimaan,huomisiaan synnyttämään,
sillä
kaikissa muissa tapauksissa he ovat itsestään erakoituneet,
aroseuduiksi aavikoituneet
ihmistä et voi
kilopunnita,
metrimitalla arvoaan mittailla,
sillä ihmisen arvo punnitaan
elämänvaalla,
joka mittaa teoillaan,
tekemättömyyksillään,
niilllä näillä teoillaan jotka
jäävät elämään,itsenään
elämässä pärjäät vaivattomimmin
kun kuljet tuttuja polkuja,
niitä joissa ei ole
sivuhaaroja
ken suuriin tähtää,
hänen on osuttava
sen pienempiin, alkunsa
lähteisiin,sinne joita ei voi havannoida,
vaan tunteilla hahmotella
ihmisen tulisi olla
elämänpehmeä,
veitikkasilmä,
jotta hän pystyisi
umpihangessa kävelemään,
arjen jyrkimpiä kiipeämään,
sillä elämänpehmeät eivät jää
kulmikkaisiin tilanteisiin hiipumaan
pelkkä oleminen ei passaa,
mutta jos jotain
rassaa
niin aikakin puolittuu,
unet tyytyväisiksi
tyynyttyy
kun elät niin ettet
törmäile vastaantuleviin,
et aiheuta mustelmii,
muistelmii, niin oon melko hyvin
ujutellyt etappis läpi
sosialismi ja kapitalismi
ovat
ääriaineksia, jotka
pyrkivät unohtamaan
tavallisen ihmisen tavalliset päivät,
siksi kumarrun syvempään
sekatalouteen nojautuvalle
yhteiskuntapolitiikalle
katseet kannattaa
kääntää hyväänpäin,
valoon joka hymyilee,elämänmieltä
nostattelee,
sillä sielläpäin on kevään ensimmäinen
puronen,
jossa soutelee kevätmieli keijukainen,
suvimielen tulijainen, joka herättelee
kevätmielen ympärilleen
luonto kasvaa juurillaan,
hetkillään,
eikä se humise vuoksesi,
vaan itsensä,
sillä hän ei tykkää halkopinon
tekijöistä,aukkohakkaajista,
luonnottomista karsijoista
anna tilaa itsellesi,
läheisellesi ja kauimmaisillekin,
niin huomaat että pian olette
yhdessä,
kaikki,olemattomatkin
silloin kannattaa elää,
kun
siltä tuntuu,
sillä niitä mahdollisuuksia ei tule
loputtumiin
julkisuus on avoimempaa
kuin verhotut,
mutta
se
luo foorumin heille jotka eivät halua
asioiden sujuvan,
vaan vaikeutuvan valituksillaan,
sillä he eivät voi hyvin vieraissa hetkissä
ihmiskauneus loistaa kauneimmin
hädän hetkellä,
tukiessaan lakastuvia,
sillä se on elämänsiistii,
välittämistä,
joka saa meidät
luottamaan toisiimme
nurkkasokeutunut puolue ei
kylvä hyviä huomisia,
sillä se vierastaa
uusia tuomisia
tekoälyinen ihmiselämä
on
ihmisen seuraavaa kehitysaskel,
heitä jotka jotka ovat periytyneet
entisistään,
meistä heistä ja seuraavista,
siksi hiostorian kirjat ovat
ajallaan
pullollaan alun alkajaisiaan
elämä on
altistumisia,
uusiin aamuihin heräämistä,
kaikkea ja senkin jälkeen uusia,
sillä elämällä on mahtava mieli ja äärettömät
tilukset, hetket joihin jokainen sopii, kunhan vain
astuu kynnyksilleen
älä luovuta ainakaan silloin,
kun olet vähemmilläs,
sillä eihän sulla mitään
mukanasi vietävää
yritä sytyttää
hiillostuneet unelmasi,
sillä ne liekehtiässään luovat
elämänriemua,joka saa heikommatkin
hetket hehkumaan
ajatusten juoksua ei
saa estää,
ei edes sen pieniä virtaamiikaan,
sillä niiden avulla keinumme huomisiin,
sinne jossa ajankohtaisia ratkotaan
karpalonvärinen elämä
on
pirteän oloinen,
sellainen,jossa päivä paistaa
pahimmankin läpi,
siksi tykkään karpaloista
talvi on kylmän viileää,
valkean pehmeää,
kinoksii ja hiihto
latusii,jälkiä,
jotka eivät näy kesäisin,
siksi olen tottunut tuntemaan
pihapiirini ujoimmat vierailijat,
ohikulkijat
tänäänkin huutelin huomenet
kärpälle,eilen isokissalle, toissaaamuna
ihmeekseni näin suden tassutelleen kauriin
jälkiä seuraten,
laitoin sukset jalkaani ja seurasin jälkiä
kauriin kohtalonmutkaan asti.
olin surullinen,mutta sittenkin onnellinen,sillä
luonto on julmuudessaankin rehellinen,sillä se ei
karsi itseään tuhonportille,kuten ihminen tekee
aukkohakatessaan,soita ojitellessaan,ikimetsiä
karsiessaan
talvi on rehellinen hetki,
puhtaan valkoinen,
kuurankukkainen,
hetki jolloin
elämä
on
sijoillaan
paikallinen sopiminen
tuottaa enemmän kuin
pidemmältä sanellut,
mutta se vaatii jokaiselta
enemmän avoimutta,
rehellisyyttä,toistensa
kunnioittamista,
sillä omistuspohjasta riippumatta
silloin taotaan yhteisön tulevaisuutta
sopivan kokoiset
ihmiset
mahtuvat itseensä,
siksi heidän ei tarvitse tartututtaa itseään muualle,
jokaiseen
joulu,
kinkku ja sinappi,
hartaita lauluja,tokmannilta
ostettuja lahjoja,
jotka ovat seuraavana arkipäivänä
alennuksessa
mutta on joulu muutakin,
mutta se riippuu ihestä,
läheisistä ja muista
sitojaisista
joulu on hetki,
jolloin arjen rattaat
pysähtyvät luojansa lähteelle,
siksi minäkin,sillä enhän olisi
ilman sitä yhtäkään
yö on minulle tilavaa aikaa,
hetkiä jotka eivät vangitse,
kävelytä määrättyyn suuntaan,
ohjaile muiten haluttuihin,
ennalta sanellettuihin,
vaan voin vapaasti valita ajatukseni,
sillä enhän törmäile silloin päivällisten
viettäjiin,
normien pyhiin seinämiin
oikea palkka on sen
suuruinen,
jonka jälkeen
seuraavakin
on oikean kokoinen
alipalkatuilla tehdyt tuotteet ja palvelut
eivät ole kestävänkehityksen tuotteita,
sillä niiltä puuttuu tekijöiden sielu
ylipalkatut työt murenevat
ensimmäöisessä laaduntarkkailussa,
vuosikatteessa,
eikä ne muutenkaan ole mukaansa
tempaisevia,sillä onhan saumansa
hataraakin hatarammat
joulunaika,
on tuhannen tähtösten
piirtämiä unelmia,
kuun valaisemia toiveita,
niitä näitä hyvänmielen
aatoksia,jotka hymyilevät
lämpimästi,
siksi jokainen mielenaskelkin rakastaa
seuraavia,
täyttyvät hetket ottavat tyhjät syliinsä
sano hyviä,
katso lempeästi,
ymmärrä teoillasi,
sillä niiden kautta pääset
tilanteisiin,jotka kukkittavat
huomisia
elämäni on liian usein
pukeutunut ohikulkijaksi,
häneksi joka näkee vain
itsensä,eikä heitä
niitä jotka mielellään olisivat
seurassain
tänään kuten eilenkin
olen itseni juoksuttama,
sillä minut on kasvatettu
olemaan,tekemään,muttei
siihen että pysähtyisin ja katselisin,
tunnustelisin elämää,sen jokaista
minun täytyisi pystyä
valjastamaan itseni
hetkiin,jolloin en ole jokapaikan
ensimmäinem
menevin,
sillä se aika tulee,jollei luontoni
tule tuekseni,
luononi, jonka olen liian
usein olankohautuksilla
ohittanut
ihminen tarvitsee
turvaa,
hetkiä,
jotka ovat vahvempia kuin
hetket jotka jättävät tyhjää
joulu on
läheisyyttä,
hetkiä
jotka koskettavat syvemmin,
usein vain olemalla,
hetkillä jotka nojaavat toisiinsa
yksinäisyys kokoontuu
suurilla juhlapäivillä,
sillä kaikki ovat toistensa
luona,
siksi jäljelle on jäänyt yksinäinen,
hän,
jolla on arkenakin seuranaan vain ohikulkijat
ihmisen ei pidä
ajautua tilanteeseen
jossa hänen hyvinvointinsa on
tukirakenteista kiinni,
sillä ne ovat vain pahanpäivänvara,
kädenojennus yhteiskunnalta,
jotta joskus voisit paremmin
tekemättömyys on kalleinta
olemista,
sillä silloin ei synny
mitään uutta,
huomista,
vaan olemassaolevakin
nuutuvat,
itsestäänpoispäin kääntyvät
joulunaika herättää muistot,
kauniimmat mielet,
sillä joulunaikaan
hyvät kokoontuu,
yötaivaan tähdetkin
hyvinmielin joulumieltä
tähdittävät
talvi on lumen
pehmoinen,
vuodenhetki jolloin hiihellään,
lasketellaan, tahi muuten vaan
lumihiutastellaan,
sillä latuset syntyvät lumesta,
tuosta luonnonkauniin pehmoisesta,
johon on kiva pyllähtää,
koska
sillä on pehmoinen mieli ja
punaset posket
aika avartaa
tämänpäiväiset,
kuten se teki eilisillekkin,
sillä aika ei entisiin punkkeroidu,
vaan tahtoo eteenpäin,sinne jossa
valonlapset juoksevat kevätniityillä
ihmislapsessa on
aimoannos
vanhempiaan,
mutta pääasiassa hänestä huokuu
huominen
kaikkineen, sillä hää ei taho
enää kuleksii sarkahousuis,
tehä töitä joist ei saa kun selän kippeeks,
ohan
kalpiaks ja muutenkii hää
tahtoo nykyaikaseks
ilo on
hyvistä viritetty,
toivolla sävelletty,
hyvällä tahdolla kirjaultu,
siksi ilolla on herskyvä nauru ja
uteliaat silmät
joskus on
syyttelyn sijaan hyvä
katsoa peiliin,
sillä useimmiten sieltä kuvastuu
osasyyllinen
ihminen ei synny
ihekseen,huvikseen,
vaan hän on tunteitten
tulkki,
tyyppi joka kantaa ympäristöään,
menneitä,
ellei rupee heittiöks
yhteiskunnan kannattaa kohdella
kaikkia jäseniään tasapuolisesti,
sillä sen avulla se pysyy koosssa,
hyvinvoi ja sen jokaisessa aamussa
loistuu hyvinvointi
vaihtoehdoton elämä
on
yhtä elämänränniä,
päivästä toiseen,
sillä siinä ei ole yhtään hyppyriä,
mutkakohtaa,
hetkiä,
jolloin joutuisi tuumailemaan,
vaan yhtä ja samaa ränniä
tahallisesti väärinymmärtäjät
eivät ole kestävänkehityksen
suurimpia faneja,vaan heitä
jotka haluavat hetken hyötyjä
yhteiskunnallisesti on
kestävämpää
kun asiat syntyvät kaikkien
tekeminä,
mutta aina kaikki eivät voi,
kerkiä,jaksa,
siksi heidän valtuuttamat ihmiset
kantavat heitä mukanaan
kun katsot kanssaeläjiäsi
myönteisesti,
et vastustajina,
pääset juttuun paremmin,
laadukkaampaan lopputulokseen ja
huomisiin,
sinne josta alamme jälleen
jokainen ihminen on syntynyt
toisestaan,
jossakin vaiheessa,
siksi meidän tulee olla
toistemme läheisiä
elämämme jokaisessa
kohtalonmutkassa
jokainen on
enemmänkuin näyttää,
ainakin he jotka eivät
verhoile itseään suurempiin
elämän suurimpia hetkiä
on se kun
tunnet
koskettaneesi ihmistä syvemmältä,
sieltä josta hän viattomimmin hymyilee,
katseensa loistuttuu niin,
että hyvänolon tunne leviää kauemmaisiinkin
rakasta elämäsi jokaista kohtaa
kipeintäkin,
sillä ovat
osa sinua,sillä muualla olisivat
mitäänsanomattomia,
niitä näitä,
jotka eivät hyvänkään päivän
sarastaessa hymyilisi,
hyvinvoisi
joskus on hyvä,
ettet ole kasan päällimmäisenä,
vaan tarjoat paikkaa heille,
jotka eivät alimpana olisi
vähääkäään
ihminen on itsensä
pituinen,
vahvuinen,
jokainen,jokaisessa kohtaa,
niissäkin jotka vasta syntyvät
jokainen näkee,tuntee
ympäristönsä
luontonsa itsensä lailla,
hekin jotka eivät aisti siitä
mitään
demokratia sallii laidasta
laitaan,
mutta siihen ei tule mahtua
väkivaltaa,
minkäänlaista,
missään,eikä koskaan
kun elät ilmavasti,
et tunkkaannu,
itseesi altistu,
vaan olet elämänpyöreä,
jokasään kestävä,
hän joka tuntee ja aistii mistäpäin
milloinkin tuulee
ihmiset vastustavat
vahvemmin niittä heitä
näitä
joita tuntevat vähiten,
siksi he marssivat ja kerääntyvät
toisten tietämättömien
lähipiiriin
ihminen on jokasään
kestävä,
muttei hetkien,
jotka tulevat sisältäpäin,
sieltä,johon hän eniten luottaa
ajaajassaan elävä ihminen ei tarvitse
päivittäiseen elämäänsä
vetokoiria,
heitä jotka kiskovat
häntä hetkistä toisiin,vaan hän hakeutuu
niihin luonnostaan
ennenvanhaan ihmiset olivat
harvemmassa kuin
nykyään,
siksi heitä ei näkynyt
iltapäiväruuhkassa
vaivaksi asti
yöt ovat tilavia,
sillä sen seinät ovat
aamun
illassa,
katto ja lattia
vuoteen välissä,
joita tähtitaivas tähdittää,
kuutamo unelmoittaa,
äänettömät äänet tanssittaa
joskus kaikki käy
kädenkäänteessä,joskus
ei huomennakaan,
siksi ole valmis hetken syntyviin, tahi
vartoamisiin
arki on tavallisia,
niitä näitä,
tuttuja,mutta joskus myös
niitä näitä,
jotka saavat tutut kuviot
uusiin päivittymään,
tavallisuuksista näyttävimpiin
pukeutumaan,
sillä nehän ovat tervetulleita vieraita,
heitä jotka eivät eksy syyspimeässäkään,
sillä näkeväthän luonnostaan luoksesi
onnelliset ihmiset ovat
eläneet
muualla kuin onnensa
kukkuloilla,
siksi he ymmärtävät
hyvän päälle
hyviä aatellessani
kiertelen vähempiä,
niitä joissa piilee jotain
harmaampaa,niitä näitä
jotka saavat mieleni matalaksi,
tahi ainakin sellaiseksi jossa aatokseni
eivät mukavia hyräile
elämä on hetkiä jolloin
tuulee puiskittain
~muutakin
elämä on tyyniä
tyyntyneitä,
myrskyn edeltäviä
~muutakin
mutta ennenkaikkea elämä on
hetkiä jotka koskettavat,
vaikkeivät suuremmin heiluisikaan
monet ihmiset ahavoituvat
ulkoisesti ja
sisäisesti,
siksi he näyttävät kovilta,
välinpitämättömiltä,
heiltä jotka eivät tunne elämänkipua,
itseäänkään vaan menevät,
kunnes aika korjaa omansa
älä ylimitoita itseäsi,
sillä
se johtaa ennenpitkään
hetkeen jolloin olet tyhjää täynnä
kaikki eivät ole
keskettavia,
läheisiä,sillä ne ovat mieleltään
huolettoman ohimeneviä,
silloin tällöin eteen sattuvia,
siksi älä tartu niihin pysyvän ikuisesti,
vaan kokapäiväisen huolettomasti,
sillä ne eivät halua leimoja kannettavakseen,
murheita raahattavakseen
älä vuole kultaa
toisten selkänahoista,
vaan omastasi,
sillä sen arvo vanhetessaan
paranoo,toistenkin mielissä
jalostuu
ihminen voi vaikuttaa
elämänsä kulkuun
siirtelemällä olosuhteitaan,
taivuttamalla tavalliset erikoisiin,
erikoiset tavallisiin,
mennet eilisiin,
tulevat huomisiin ja muutenkin
olemalla elämänväkkärä
päivät jotka eivät ala
ryminällä,
tuhansien kipinöivinä,
ovat pehoisia ääniä,
niitä tyynyn tyynyttämiä,
joita aamuauringon ensisäde
keinuttaa
älä synnytä elmänparsia
joita joudut
myöhemmin pyyhkimään,
vaan pysy totuuden
intutuutiossa,
hetkiesi päivällisillä
ystävät,
kaikki ja sitten yksin,
vapaa,eikä yhtään aikataulua,
menemistä,turhan huopaamista,sillä
aamuni aukiaa hetkistä jotka eivät kysele
turhista hymyile,
verhon takaa lymyile,
vaan etenevät,tulevat kuten minäkin,
tahi olemme tulematta
ihmeet syntyvät silloin kuin
käännät mielesi pois
päin,
silloin, kun olet alimmillas.,
silloinkin,
kun aamusi hymyilee,
sillä ihmeet tykkäävät hetkistä,
jotka eivät ole entisenlaisia
jos haluat valloittaa
elämän,
valloita ensin sen
ensimmäinen aamu,
myrskynhetki ja huonotuuliset,
sillä sen jälkeen ovet avautuvat
älä kumartele ylisuurille,
vaan pienille,
niille jotka tahtovat
syliisi,
sillä olet heidän
ainoansa
kaikkien asioiden yli
pääsee,
kipeittenkin,
jos vain antaa tunteittensa
jäähtyä,
aloilleen jaloittua
kaikki mikä näkyy
ylihuomisten takaa on
tavoiteltavaa,
sillä ne eivät ole olleet
tämänpäiväiväisiin kosketuksissa,
siksi ovat puhtaita,kevätpurosten
kuljettamia,niitä näitä joilla ei ole
elämänkolhuja otsassaan
onni on sanomattomat sanat,
ääneen huudetut mietteet,
hetket jotka eivät ole
kerääntyneet
eilisiltä
onni on hetki,
lyhytkasvuinen,
siksi se tarvitsee elintilaa
silloinkin kun murjotuttaa,
jotta hyvänpäivän sarastaessa
vois nousta ommaan pittuuseensa
onni on pieniä juttuleit
joskus käsinkosketeltavii,
mutta ne eivät ole ikimetsän
ikäisii,sillä sitä karsitaan vähän välii
onni on hoppeen värinen
silloin kun se on pukeutunut
tavalliseen päivään,
mutta värikkäimmissään se on
tulenpalavan riehakas
joka ei mahu yhteen huoneeseen
eläminen on
puoliksi automatisoitua,
mutta jos sen toimintaan
sijoitat ihtes
~saatat viihtyäkkin
sovinnon kautta
auenneet solmut
kiristyvät jälleen helposti,
jos jollakin on jäänyt jotain
hampaankoloon
kevät on elämän jalointa
aikaa,
sillä silloin voi heittää
menneet pois ja
aloittaa
puhtaalta pöydältä,
pöydältä jossa
kevään kukka maljakossaan hymyilee
yö on päivän
viimeinen,
siksi se on väsynyt,
hiljainen ja tyynyttyy
helpommin kuin päivän
ensimmäinen
aamu
ihminen on elämänsä
eränkävijä,
aikansaeläjä ja sitten
pois,
poiskuin lapinkukka,
kaunis ja haavouttuvainen,
herkkä,
mutta samalla karun
vahva,sinnikäs,se joka keväisin
hymyilee makiasti
ihminen voi syntyä
kahesti,
enemmänkin, mutta
se vaatii venyvää elämänasennetta,
uusien edessä muuntautumista,
kykyä pystyä korjailemaan
vääntyneitä asenteitaan,
luutuneita mielipiteitään
hetket jotka eivät
tule suurella ryminällä,
hienoilla kulkuneuvoilla,
ovat mukavia hetkiä,
sillä niiden jälkeen on
vähemmän siivottavaa
ole elämäsi urhein sotilas
rauhan ja rakkauden
lähettiläs,
hän joka jättää jälkeensä
hyviä,eikä kaatuneita unelmia
aina kannattaa yrittää,
huomisia tavoittaa,
sillä luovuttamalla
hylkäät itsesi
lapsia ja nuoria
kannattaa kuunnella,
sillä heidän suustaan
tulee mielipiteitä jotka vain
tunteen ja sydämmen voimalla
ovat mahdollisia
jenkit hoitivat syyrian
uuteen asemaan,
venäjä taasen kotiutti
marionettinsa,
siksi syyrian kansa on monen edessä,
mutta toivotttavasti se ei valitse seuralaistaan
valtioterrorismista,
iranista
evontiedekansallispuisto
hankkeet kaatajat
puhuvat hyviä luonnonsuojelusta,
mutta tosiasiassa
ojittavat surutta,
aukkohakkaavat ja karsivat
mielivaltaisen luonnottomasti,
sillä sehän on heidän tilipussinsa,
vaan ei elämän,
kestävänkehityksen
kokoomus nylettää
perussuomalaisten
avulla vähävaraiset tilanteisiin,
joissa heidän on pakko luopua perustarpeistaan,
oikeuksistaan,
sillä raha ja rahkeet eivät riitä,
vaikka
mutta sama raha jonka nämä kaksi kelmikästä
ottavat tavallisilta ihmisiltä
jaetaan maailmanääriin,
sinne missä pyhinvaeltajat lymyilevät
ihmisen täytyy mennä
eteenpäin,
vaikka aloillaan.jalollain.
ois,
sillä jos jämähät paikoilles,
makuuhavoitut
venäjän mahti heikkenee
lähi-idässä,
sillä eiväthän he halua
elämäänsä valloittajaa,
kermannuolijaa,
luonnonrikkauksien anastajaa
syyrian vuorilla elää kansa,
joka ei ole saanut jalansijaa
missään,
mutta nyt heillä on mahdollisuus,
mikäli kulkevat sovinnon tietä
ihminen on elämänsä asukas,
tyyppi,
joka pärjäilee itekseen,
mutta ei suuremmissakaan porukoissa
väljähy,
mutta häntä ei pidä nimittää
ympäristöpäälliköksi
sillä he syövät takuuvarmasti kuormasta
eteenpäin katsominen
on huomisten vuoksi
välttämätöntä,
mutta peruutuspeilistäkin näkee
uskomattoman paljon
karvila on pyyhkäisty minulta
pois,
maantasalle,
muutta muistonsa ovat juurtuneet
juuriini saakka,
eikä ne sieltä repimälläkään
lähde
muistot ylettyvät
sinne saakka
jolloin ne syntyivät,
sillä ne olivat silloin
viattoman pieniä, myöhemmiltä
ajoilta suojeltavia,
siksi ne muistuvat kolkkojenkin
taipaleittan takaa
elämä on retki,
hyvä hetki,
sillä silloin saa ihastella
itseään suurempia,pienempiä,
heitäkin joita ei viellä ole,
sillä vain elämä tarjoaa tälläisiä
näkymiä
joulun aika tarjoaa
hetken jolloin
etäisyydet lähenevät,
sillä joulunaika on muisto
elämämme pyhimmistä, se on
muisto joka herää elämään jouluna,
pohjantähden loisteessa,ystävien
läsnäollessa, vaikka he olisivat
tähtitaivaan
kiertoradalla
ihmisen ei pidä alentua
kunniansa alapuolelle,
sillä se on niin matalalla,
ettei sieltä kehtaa nousta
ylös
yksinään ihminen ei tee
suuria pahojaan,
mutta samanhenkisten
kanssa hän pystyy
alempaan,
siksi diktatuuriset yhteiskunnat
ovat pelottavia,
sillä onhan ne koottu paljon
pahoista
harmaa on rauhallinen
hetki,
huopatöppösen värinen,
vanhakin,
muttei taipumaton,sillä
hällä on rauhalliset silmät,
utelias mieli,eikä se aiheuta
häikäisyjä,jotka peräännyttäisivät,
sillä se kerää lämmöllään kaiken
lähelleen
loppuvuoden päivät ovat
lyhyempiä kuin yöt,
mutta kello ei niistä välitä,
vaan lyö tahtiaaan, vaikka
linnutkin vähemmän
elämä on
hetki,jolla on aamunsa,
hetkensä ja loput, se on kävelyretki
kevään ja arjen maastoihin
tunnelmiin,ihmisen kokoinen,
vaikka siihen mahtuu huomisetkin,nekin
jotka ovat puolta isompia,
mut silti se on
sopivan mittainen,joskus
ylimatkainen, joskus vähemmän,
mutta aamunsa on hieno
syyriassa alkoi
elämänkevät,
kevät joka on ollut
pitkään lopunmusta,sillä
karkuun lähti pahanilman lintu,
lintu joka oli ihmiseksikin outolintu
pienet ovart vilpittömiä,
eivätkä ne kaatuessaa
romahda,suuria heiluttele,
vaan nusevat yölös ja jatkavat
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa