sininen aamu,,

talven sinisimmän hetken aistit

varhaisaamuna, jolloin

sinitaivas on pilvetön,

kuulaan pakasteinen,

siin

jossa kuurankukat kukkivat

hankisilla, niillä hohtavilla kinoksilla

joissa havaitset jänöjussin ja ketun jäljet,

kurrenpojankin,

siksi se on

hiljaisen kuiskaava,

jonka

katse kysyy ja kuuntelee,

todellisuutta tunnustelee, 

sillä

se on hetki, jolloin tunnet olevasi

luojasi vieraana, hennon viattomana