arki on askeleita,
eteen ja taakse,
olemattomiin,
mutta useimmin
ne kulkevat sen verran,
että yön viereen levähtävät,
jotta
aamukahveelleen kerkiävät,
päivästä toiseen,vuodesta vuoteeen,
kunnes tulee hetki, jolloin askeleet
loppuvat,
sanat ja teot hiljenevät,
silloin askeleet pysähtyvät,
kantapäillään kääntyvät,
tyynylleen tyyntyvät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti