ihminen syntyy
yhdeksän kuukauden
päästä,
varttuen koko elämänsä
kevään,
sitten paikoilleen aloittuu,
elämäänsä virkkailee,
pytynkejä pystyttelee,
haaveitaan kohentelee,
kunnes saapuu elämänsä syksyyn,
pyyhkii arjen otsaltaan ja huudahtaa,
hellurei
pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti