hiljainen,
ei enää talvipäivä
ei kevään ensimmäinenkään
hyvänolonhetki,
vaan siint
välistä,
jolloin mennään
se mitä on jäljellä,
siksi askeleeni eivät kiirehdi,
mieleni laajene,
vaan talsin sopivasti,
sillä tavalla tavallisesti,
riittävästi
eteenpäinvievästi,
mutten juokse kaikkien
perässä,
vaan itseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti