ohimenevät ajat
jättävät
jäljet
ryppyinä,paljon nähneinä
silminä
tunteina, jotka eivät
hymyile
itke,
sillä ne ovat sen jo tehneet
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti