aamuusvainen
venevavalkama
huokuu yön jättämiä,
kaislikon ja lumpeenlehden
tuoksuja,
sumu leijailee veden pinnalla,
muttei laskeudu veteen,
sillä siinä uiskentelee vesisirkka
liikkuvainen,
sudenkorento pyöriäinen,
itikkaparvi tuhatpäinen, jotka kaikki
odottavat aamuauringon ensimmäistä
sädettä,
niinkuin minäkin,
onkimies,sillä silloin kala syö ahnaammin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti