minulla oli karvila,
mutta nyt siellä ei
yhtään minua
heitä,sillä kaikki ovat
poismenneet,
paitsi muistot joita
ei katepillari saa tasaiseksi
pelloksi,vilvattomiksi kesiksi,
hetkisi jotka hyppivät ilosta,
hyvästäolosta
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti