kevätaurinko hellii
pitkän talven
olijaa,
karhua,
tuota metsiemme tuuheaturkkia,
mesikämmentä
joka pentuineen kömpii
talvipesästään,
siin tanner tömisee kun
kaksi pentua temmeltää,
se saa myös emon valppaamaksi,
sillä nyt alkaa sillekkin suvenkuu,
arki jossa pennut täytyy saada itsenäiseksi,
tomeriksi vaeltajiksi ja täytyyhän sen
itseäänkin kohennella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti