punarintapeiponen,
kylmissään
takatalvessa kyyhöttää,
sillä hän ei ole talvilintu,
vaan suvensuloinen,
herkän kaunís luontolintu
hentoinen, joka tarvitsee
lintulautojen herkkuja, siihen saakka,
kunnes luontoäitee ruokkii häntä
luonnostaan
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti