elätit lapses,
huolehdit heidän
aikuiselämän
alkumetreistään,
turvasit puolison elämän ja sitten
olitkin vanhus,
vanhus joka ei saanut aikaansa,
huohahtaa,katsella ja ihastella,
sillä hänellä ei ollut yhtään käteistä,
vain velkoja, joita hän eläkkeelläkin yritti
hoitaa,vaikka ymmärsikin, ettei aika suo armoa,
mutta siitä hän oli mielissään, ettei hän luovuttanut,
vaan kantoi vastuunsa, nekin jotka hälle eivät kuuluneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti