sateen jälkeinen
luontohiljaisuus on
pieniä kuiskauksia,
tunnelmien pisaroita
ohikiitäviä hipaisuja,
sinitaivaan tuulettamia
pyyhkäisyjä,jotka saavat
tuntoni heräämään,
mieleni näkemään
ympäristöäni, sen pieniä
ja vaatimattomia ääniä,
jotka puhuvat hiljaisen
kuuluvasti, sillä tavalla
äänekkäästi, että olen
vaiti,sillä eihän mulla
mitään sanottavaa vain
kuunneltavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti