vastatuuleen kävelijä,

katselen itseäni

usein,

en pinnalta, vaan

syvemmältä,

mutta en

meikkaile,

somistele,koristele

tuntojain,

vaan yritän

ojennalla itseäni

luontoni kaltaiseksi,

sellaiseksi joka ei

olisi kenenkään tiellä

vastuksena, vaan yhteisön

jäsenenä, joka ei korottaisi

itseään kokoaan

suuremmaksi

ahneemmaksi,

sillä en ole vastatuuleen

kävelijä,suurten riitojen

ratkoja, vaan metsänpoika

poloinen,lehtometsien

esikoinen,

salokankaiden ainokainen

joka haluaa elää kuin

arvokas kelopuu,

hiljaisen

vaatimattomasti,ketään

häiritsemättä, suuria

ongelmia aiheuttamatta