ystävät eivät
pyydä mitään,
sillä ovathan he
kohtaloni kantajia,
arkeni pyhiä,rakkaita,
joita en merkkipäivinään muista,
sillä tiedän heidän venyvän,olevan
silloinkin kun minua ei näy mailla eikä
halmeilla
ennen oli perskärpäsiä, mutta lehmien vähetessä nekin ovat kaupunkilaistuneet lampunvarjostimien paskojiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti