kun katson elämääni taaksepäin,
näen pitkän matkan,
mutta yksityiskohdat unohtuneet,
vain suurimmat jäääneet,
jaloimmat enemmän,
huomaan etten ole paljon kierrellyt,
vaikka mennytkin, sillä
ystävät säilyneet,
uudet tulleet,
jääneet, joten en ole tuhisten kulkenut,
pahoja sanonut,
vaikka välillä vihoviimeisiä vedellyt,
sillä olenhan elänyt,
kaikesta voinut ja kaivertanut ilonaiheet,
olemisteni vaiheet,
siksi hymyilen,
kevyen helpottuneesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti