hiljaista,
ei enää kesän ääniä,
muuttolintujen auroja,
vaan hiljaista,
niin tyyntä että näen
talven kuiskauksen,
arjenkin, kaikki sen yksityiskohdat
joita suvituuli kesäniityllä heilutteli
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti