katson metsän pienintä
puuta,ikihongan lasta,
hennon vanteraa,
jolla on tuuhea
tukka,
latvus,joka hulmuaa tyynensäässä
tuulenvireessä
hamuten sinitaivaan korkeksiin,
äiteensä pituiseksi,
isänsä vahvuiseksi
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti