katson metsän pienintä
puuta,ikihongan lasta,
hennon vanteraa,
jolla on tuuhea
tukka,
latvus,joka hulmuaa tyynensäässä
tuulenvireessä
hamuten sinitaivaan korkeksiin,
äiteensä pituiseksi,
isänsä vahvuiseksi
elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa masentavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti