älä liikoja sano,
mahottomia virko,
vaan katso silmiini,
hymyile luonnollas,
lämmitä mieltäni
sydämmelläs,
sillä niistä minä lämpiän,
hetkeeni ihastun ja sinuun rakastun,
vaikken sua syliini purista,
sillä olen elämäni yksinäinen,
aikani kulkija,joka ei voi aitautua,
hetkiinsä sitoutua,sillä minun on mentävä
aikani loppuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti