elämäni hyvinvoi hetkistä,
kaikista,myös kurjimmista,sillä
ne opettavat minua kävelemään,
eteenpäin ajattelemaan,
tulevan siivillä liitelemään,
siksi en pahoita ikihyvikseni mieltäni
kompastuskivistä,
en eteen osuneista julman jyrjänteistä,
vaan annan niiden olla ja kiertelen
liitelen ohitseen,joskus vaan laitan
pitkin pittuuttain,sillä kyllä aika hoitaa
vahvimmatkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti