katselen elämää
omaani ja ohimenevien,
päivien,vuosien ja niidenkin
jotka vasta aamuttuvat,
samannäköisiä ovat,
sillä olen pysytellyt tasaisilla,enkä
kiivennyt vuorille,
siksi kaiketi olenkin.luonnonoikku.
tahi ihan vaan kohtaloni esikonen
ihminen on olevinaan luojaansa viisaampi vahvempi, vaikka kuinka rakentelis pyhänmajoja, huomisiaan, sillä ne ovat yhden tuulenpuuskan arv...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti