ennen olin viattomampi,
kuin tänään,
monen hetken vanhempana,
sillä olen matkoillani sortunut,
taivutellut niitä näitä jotka eivät luontooni
sopineet,
siksi ihailen elämänkevättä,tuota luomakunnan
viatonta, joka syksyntullen joutuu luopumaan kaikistaan,
syntyäkseen seuraavana vuonna uudestaan,
kun taas minun juureni ovat vain hetkellisen syviä,
enkä voi jokainen kevät nostaa päätäni mättähältä,lorista
kevätpurosena, en voi, sillä olen taivutellut itseni aikani olijaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti