joskus ihminen luiskahtaa
väärään seuraan,
heidän keskelleen,
jonne hän ei
pohjimmiltaaan kuulu,
siksi heidän katseensa on elämäniloton,
vailla huomisia
mitään .ketään.
siellä missä ei ole ihmisiä on linnuntiet, suot ja ikimetsät sijoillaan, siksi siellä luonto ihekseen voi, eikä tarvita hulavesijärjestelmiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti