sairaalassa ihminen
ei näytä isolta,
eikä miltään, vaan
kohteelta,
tyypiltä jossa on jotain vikaa,
tahi alkavia, joita oiotaan,
poistetaan, tahi muutenvaan
entisöidään
syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti