vuodet vierivät ja monet
jäävät minusta,
eivät jaksa
välitä
kanssani,sillä olenhan
harventunut,
monesta itseni karistellut,
sillä
en ole enää nuoruuteni
eläväinen,jokajutun tietäväinen,
nöyrtymätön,
vaan tavallisen päivän tapainen,
maisemiin sulautuvainen,
elämäni höyhen,
joka ei kosketa itseänikään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti