ääriainekset ovat
asioiden reunoilla
keikkujia,
heitä joiden elämän
vene seilaa toispuolisena
ääriainekset ovat
asioiden reunoilla
keikkujia,
heitä joiden elämän
vene seilaa toispuolisena
vaihtoehdoton elämä
on yhden polun
tallustamista,
väritöntä.
sillä eihän siinä yhtään
toistakaan
ihminen väsyy ennenpitkään,
niikuin muutkin eläväiset,
siksi kannattaa aikanaan
juosta juoksunsa,
tehä pahansa
ilmahautaus on
suurten vuorien
luonnollisin
hautaustapa,
jota monet vuorikiipeilijätkin
kohtalonsa lopuksi
toivovat
älä tee elämästäs
monimutkaista,
tuhansien harmien
ratkaisijaa,
vaan pyri niihin hetkiin
jolloin lukot aukeavat
edessäsi
eläminen on yksinkertainen
juttu,
niille jotka eivät kompuroi samoihin
kantoihin jatkuvasti,
eivätkä ahtaudu suinpäin
tuntemattomiin,
vaan lähettävät eeltäpäin
tunnustelijan
kun asiat ovat
lähekkäin
syntyy joskus
tilanahtautta,riitoja ja kinoja,
mutta myös rakkauden
hedelmiä
kun katson ylisuuria
rakennuksia,
ajattelen niissä asuvia
ihmisiä,heitä minunlaisia,
myös heitä jotka asuvat pienissä kumaraisissa
mökeissään,
niin kummalla on pidempi kotimatka,
heilläkö jotka asuvat lähellä kaikkea,
vai heillä jotka kaukana kaikesta,
ajattelen, en saa vastausta,mutta
minusta tuntuu kumaraisten mökkien asukkaitten
olevan lähempänä itseään
silloin kun vähemmän
huvittaa
kannattaa lähteä
luontopolulle,
umpimetsään,
tahi
järven rantaan,
sillä siellä sua odottavat hekin
joita et odottanut
en voisi hyvin jos
minulla ei olisi huomista,
mahdollisjuuttani,
siksi suljen ain silmäni
tyynyttyessäni hyvin mielin
karjalaiset evakotkaan
eivät saaneet suopeita
katseita,
sillä sijoitiskunnat pitivät
heitä ryssinä,
ryssinä joita he eniten vieroksuivat ja
yhäkin,
siksi kannatan palestiinan valtiota,
sillä täytyyhän ihmisellä koti olla,
koti joka luo enemmän vastuita ja velvotteita
kuin nykyisyyys
jos ihmiset
ympäriltäs
katoaa,
jää sulle tilaa heille,
jotka luonnostaan jäävät,
sillä se on sitä porukkaa jotka eivät
kulje turhanmutkin kautta
älä etsi itseäsi
tuntemattomista paikoista,
sillä sinne et ensimmäiseksi mee,
vaan kurkista olohuoneen sohvalle, sil
siel hänen yleisimmin näät
jokapaikkaan ei kannata
keritä,
sillä siin
mieli repeilee,
hiestyy, eikä sen jälkeen
mikään ole mitään
itsensä yllättäminen
on
riemukasta hommaa,
sillä siihen ei tarvita
sirkustouhuja, vaan katse
silmästä silmään
yksinäisimpinä hetkinä
katselen huomiseen,
sinne aamuauringon maahan,
sillä tiedän että siellä en etsi
itseäin,
muitakaan, vaan olen
omanain
elämäni kaikki
on
lähelläin,
hän ja me.kaikki.
siksi käyn muualla vain
käymäntiellä,
viivyttelemättä
käyn niissä kaupoissa jossa
on
tilavat parkkiruudut,
sillä olen huomannut,
että kapeimmisa ruudut
ovat kalliimpia
kaikkea ei tarvitse
kertoa,
sillä silloinhan ei jää
mitään arvailuille,
noille elämän
syyskujille
nato ei ole
mitään
yhtenäisemmän euroopan kanssa,
sillä me olemme yhteinen kansa,
vanhamanner joka on
lapsuudestaan saakka nähnyt ja kokenut
syvemmin, taistellut ja hävinnyt,
mutta säilynyt,
tuhannesti uudesti virkkoontunut,
toisikseen varttuneet,
siksi meidän huomisemme on toisissamme
kaikki tuntevat,
kovimmat, paatuneimmatkin,
sillä elämä on luotu tunteiden voimalla,
se on rakennettu tunteilla,
korjattu ja tuhottukkin,
siksi kosketa tunteilla
heitä joihin et muuten
saa yhteyttä,häneenkin,
joka sylissäsi keinuu, sillä tunteiden
avulla kiedoudutte syvempiin
heinäkuu,
kesän viimeinen kuu,
suven hetkinen ja sitten
tuleekin elokuu,
arjen kuu
joka syytyttää puolikuun,
yötaivaan tähtöset ja minut
unelmieni kiertolaisen,
siksi mieleni vahvistuu, kun ensikertaa
näen yötaivaan kauneuden,
tuhansien tähtien kartaston,
sillä olenhan vanhanajan merimies,
elämäni suunnistaja,
joka on tottunut
tähtien tahdittamina seilaamaan
luonnonkukka viaton,
hetkensä herkkäjäinen,
luonnonolosuhteitten taipuvainen,
vuuosikymmenten kestäväinen
kukkii aikansa,sitten painaa terälehdet
varrellensa, taipuen aloillensa,
kunnes seuraava kevät
varttensa suoristaa
sudenkorento liitelee
ahkerasti,
sillä se on havainnut
herkkupaloja,
paarmoja, noita ihmisten inhokkeja,
joita se napsii sieltä täältä,
tien päältä, siksi on
sopuisaa, sillä luonnonkiertokulku on
jälleen näyttänyt luonnollisuutensa
kukaan ihminen ei ole
tänään tavallinen,
sillä heitä,
meitä yhdistää bonuskortit ja
muut verkostumiset,
vaikka jokainen tahtoisi kuitenkin olla oma itsensä,
hän jota ei seurailla
nuorena ryntäilin
sinne tänne,
olemattomiin ja joskus myös
oleviin,
mutten löytänyt etsimääni,
hyvää elämänmieltäni,
hetkiäni,
jossa olisin hymyilyt mieleni
puhtaaksi
tänään olen kypsempi,
ihminen,
joka on löytänyt elämän
syvimmän
en ole itkenyt itseäni uskonlahkoihin,
linnatuomioihin,
arkeni vankiloihin,
vaan hetkiin,
jotka aukaisevat ovensa,
kunhan vain hymyilen
kaiken seesteisyyden avain
on
luonto,
sen jokainen.kaikki.sillä
se tarjoaa minulle pohdittavaa,
punnittavaa
ymmärrystä ja pienen palan hetkiä,
jolloin saan olla ikihongan kanssa päivittelemässä
maailmankuulumisia
ensikosketuksen jälkeen
rakastut harvemmin,
väljemmin,
sillä ekakerralla on yksinoikeus
myöhempiin
katselen meneviä
tulevia,
sillä minulla on aikaa,
muttei elämisen taikaa, siksi
istun usein puiston penkillä ja katselen,
en puhu ääneen,
en pyydä katsekontakteja,sillä ne hidastaisivat
menevien ja tulevien rytmiä,
kiirettä , sillä minusta kiireinen ihminen on
ainoa elossaoleva
usein parhaimmat hetket
syntyvät sattumalta,
silloin,
kun vähiten mitään
sen enempää
ravut punastelevat
tarjottimella, sillä ne uitettiin
tulikuumassa vedessä,
siksi ne maistuvat vain heille,
jotka eivät tunne toisten kipua,
heidänkään jotka eivät sen
enempää
elän onnellista aikaa,
samaa aikaa jota olen
ain
elänyt, vaan en sitä ääneen
sanonut,
sillä olen kainopoika,
ujo ja vähemmän
tärkeilevä,
tyyppi jolle elämä on seikkailujen retki,
hetki,siksi otan jokaisesta elämäni ovenkahvasta kiinni,
vedän auki ja sukellan seuraaviin
kurdeilla ja palestiinalaisilla
ei ole omaa valtiota,
siksi he asustavat
muiden alivuokralaisina
elämä on liian lyhyt
riitelemiseen,
toistensa väistelemisiin,
siksi sivuta huolimattomat
sanat,ajattelemattomat tavat
ja
kukita ne ajat jotka teitä yhdistää
yhteiskunnan etuuksien
etuovella on ensin
ahneet,
sitten he jotka hakevat
täydennystä ja viimeisenä
he joille ovi ensisijaisesti
pitäisi aueta
ihminen pärjää
yksinkin,
jos hällä on ajateltavaa,
monenmonta tavattavaa,
sekä itsensä henkistä liikuttelukykyä
luontokauneutta
pitää katsella
tunteilla,
hetkien aisteilla,
avarasti, mutta ottamatta
yhtäkään siitä,
sillä luonto on elämänkoti
sen jokaisen kivenkolon
asukkaalle,puusta pudonnelle käpyselle,
sammalikossa vipeltäville tuhatjalkaisille
ylikoulutetut ihmiset
eivät tunne edes
itseään,
saatikka arkielämän
pienen pieniä
askeleita
ihmiset muutosvastarinnastuvat,
jos uudet kuviot
muuttavat totuttuja tapoja,
siksi tuulimyllyn lavatkin
ovat kaikkien tautien
alunjuuri
kukaan ei ole aina
kokonainen,
sillä aina tulee hetkiä
jolloin jutut puolittuu,
poispäin
ylipursuaa,siksi ihmisellä on
venttiileitä, jotka päästävät liiat
höyryt veks ja imasevat kehikkoon
lisähappea jos otsa kalpelee
mitä julkisempi olet,
sitä pienemmiksi
käyvät hetkesi,
jolloin saat olla
itsesi kanssa
kahden
sulassa sovussa eläminen
on tyynyttävää,
sillä silloin ei tarvitse
lapioida ristiriitoja
herkkinä hetkinä
käperryt mahtaviin,
niihin jotka eivät liikahtele,
vaan ovat olleet alusta saakka
pitkän ajan päästä
edelliset näyttävät pieniltä
vanhoilta,
siksi ne jäävät
odottamaan paluutasi
vuosisadat halkovat
nykyistenkin pintaa,
vaikka ne ovat hioutuneet
nykyisikseen,
mutta matka jatkuu
yhä,
siksi se mikä näyttää
tänään tältä, on myöhemmin
seuraavan näköinen,,
arvokkaat asiat pysyvät
alusta loppuun
ryhdikkäinä,
kaikki muut taipuvat
olosuhteisiinsa
mitä kauempaa katsot
sitä yksityiskohtaisemmin
näet,
sillä välimatkat auttavat
erottamaan pienetkin
ihminen on
parempi kuin kone,
sillä se pystyy tekemään
sellaisiakin mitä sille ei ole
opetettu
ihmiselämä ei tuu valmiiksi
koskaan,
ei seuravien sukupolvienkaan
jälkeen,
sillä ilmasto olosuhtet vaihtelevat
suomenhevonen on
isänmaan kokoinen,
tapainen, siksi
sen kanssa on
heikkoina hetkinäänkin
voimaannuttava olo
parhaiten elämässään
pärjäävät he,
jotka pystyvät avaamaan
aamuiset ikkunaverhot
myönteisellä mielellä
politiikot ovat pikkunäpistelijöitä,
sillä heille tarjoutuu
tarjottimella
sellaista
josta
matti meikäläinen joutuisi tiilenpäitä
lukemaan
usein kauneimmilla
henkilöillä on
veltommat sisäkalut,
tunteet,
sillä hehän ovat itsensä
peilikuva,
kuntaas puusta revityt ihmiset
ovat joutuneet jalostautumaan sisäisesti,
jotta pärjäisivät elämänteatterissa
armottomin vastustajasi
olet sinä,
itsellesi,
siksi monet hyvät jää tekemättä,
kun nostat kriteerit sinne
minne ei parhainkaan yllä
vaiherikkaan eläneet ihmiset
hymyilevät
viimeisellä askeleellaankin,
sillä he ovat nähneet ja
kokeneet
elämä on tuhat kertaa
pienempi
jos et kuvittele sen
jokaiselle päivälle
pienen mukavii
rakkaus on
sana,
mutta se ei ole mitään,
ellei se saa lähelleen
toista
samanlaista,häntä jonka
silmissä loistaa elämänonni
ennen oli ihmisillä
loppusijoituspaikkoja,
tänään saamme lojua pitkin
pittuuttamme siellä mihin olemme
kerinneet
jos ei olisi
tilipäivää,
ihmiset kävisivät harvemmin
töissään
missään,
vaan olisivat niinkauan kun
heidät haetaan
elämän pääkaduilla
näkee harvoja
hyvin hoidettuja
ihmisiä,
sillä useimmilla on kiireen
asusteet yllään,tuskanhiki vyöllään,
siksi hakeudun mielelläni pikkukujille,
koska
siellä kiire on väljähtänyt,
tuskanhikinen vyö henkseleihin
vaihtunut,
ihmisten olemuskin lupsakoitunut
politiikon vastuu
siirtyy
äänestäjille,
sillä heillä on paljon
muutakin vehkeiltävää
jos ihmisellä ei olisi
mitään
menemistä
tulemista, hänellä olisi tyhjä
olo,
semmoinen fiilis,
ettei jaksa katsoa,
siirrellä ajatuksiaankaan,
siksi pidä ittes liikkeessä
ihmiset ovat eteenpyrkivää
sorttia,
mutta he väsyvät usein
ensimmäiselle esteelle,
sillä heidän yleiskuntonsa ei
riitä pidemmälle
ihmisiltä on nyhdetty
mahdollisuus
omavaraustalouteen ja lätkäsy
tilalle
bonuskortit,
siksi he ovat ruuhkautuneet
kauppojen kassoille
en tarvitse elämänkaikkia,
vähempiäkään,
vaan tarvitsen ne hetket,
jotka tulevat ajallaan,
eivät viivytellen, eivätkä
etuajallaan,
sillä minä pidän
täsmällisyydestä
maaseudulla monet
asiat ovat luonnollisempia,
sillä siellä luonto
kaavoittaa,
kaupungeissa siihen hommaan
tarvitaan kaupunkisuunnitelmaa,
ympäristöstradegiaa,
valtuustojen pitkiä höpinöitä,sekä
kymmeniä virkahenkilöitä,
jotka on valittu poliittisin
perustein
salamat ja ukonilmat
ovat
herran lieskoja,
luonnon jyrähdyksiä,joita
syntyy kun sieniä sateilla,
silloin kun sinitaivas tummenee,
tuulenpuuskat heiluttelee
puitten tukkaa
keskivertotuloksiin
elämässä
päästään
sopivasti olemalla,
liikoja rehkimättä,
alemmaksi vaipumatta
eurooppa sopi tulliliiton
jenkkilän kanssa,
se rauhoittaa,
sillä kukapa ikuisesti kestäisi
vapaamatkustajia
todella varakkaat ja elämänrikkaat ihmiset
antavat ympäristölleen
vaihtorahaa ja usein
myös kustantavat
luonnonsuojelu
projekteja,
sillä hehän ovat yhtä ja samaa
heimoa
ihmiskunta on
tapajasukuista heimoa,
mutta se on viisaampi kuin
jokapaikanraatelija, koska he ymmärtävät
että joutuisivat itsekkin kohtalonsa raatelemiseksi,
jos eivät pidä hyviä suhteita heihin jotka ovat oikeasti
elämän vahvimpia
pakteerit,mikrobitit, nuo jokapaikan näkymättömät hyväntekijämme,
joilla on niin mahtavat voimat, että koronat ja muut lavantaudit ovat
pieniä mikäli ne oikein hurjistuvat
siksi ihmiskunta yrittää
itsesuojelunsa verukkeella avittaa
hyväntekijöitämmekin,
jotteivat nämä mellakoitusi,
sairastuttaisi meitä kuoleman
kukkijoiksi
elämässä on paljon toistoja,
samanlaisia hetkiä,
jotka näyttävät
itseltään,
vaikka ovatkin syntyneet eri päivinä,
hetkinä
sinäkin olet erilainen
kuin eilen,
vaikka se ei näy
silmistäsi,
sillä elämä ei synnytä itseään
kiireellä, vaan ajan kanssa,
sillä vain siten kuvastut
luonnollisemmin
ympäristöösi,
elämäsi taluttajaan
tavallisuus on tutun
toistoja,
asioita jotka tapahtuvat
ennen muita, niitä, joiden
avulla liehuttelemme itseämme,
näyttelemme parhaimpiamme
niinkuin kedon kukkakin,
joka etsii kauneimmilla terälehdillään
häntä,heitä jotka hetken leppuuttaisivat
terälehdillään aikaansa ja samalla pölyttäisivät
huomisensa
mutta kaiken liehumisten jälkeen
on kiva palata tavallisiin,
turvallisiin
hetkiin,
joissa voi kutoa kevään ensikukkastaan,
parsia arjen kuluttamia
päivät toisiaan seuraa,
menevät tasaiseen
tahtiin,omaan
mahtiin, niinkuin kaikki muutkin,
jos saavat esteittä kulkea,
eikä niiltä ovia suljeta,
siksi merkkipäivinä ihmettelen usein,
mihin kaikki minusta on kulkeutunut,
hävinnyt, sillä minä en ole päässyt
mihinkään
kulleronkukka
saa mielen hymyilemään,
aistit ilostumaan
harmaatkin hetket
värittymään,
sillä se on luonnonnaunis
kukka,joka syleilee kauneudellaan
jokaista ohikulkijaa
ihmiset ovat toistensa
sukulaisia,
mutteivät sukurakkaita,
siksi he tämäntästä ovat
toistensa niskavilloissa
kiinni
ennenvanhaan
heinäpelloilla seivästettiin
heinää,
oltiin ja touhuttiin,
tänään paalikone tekköö hommat,
sillä immeinen on ulkoistanut
senkin,
kuten koko maatalouden,
sillä
tämänpäivän ihminen tahtoo
istua vain terassilla ja siemailla
raikasta juomaa,
eikä kuten ennen jolloin ryypättiin
heinäseipään vieressä, juoden
kirnupiimee ja janoisemnat sahtii,
tuota elämän mahtii joka juoksuutti
pitkin pitäjän lahtii,
sillä niin juovuttavaa ol tuo
maalaiselämän tahti
ihminen on monen sortin
elävä,
selviintymisen mestari,
mutta ei kaikkein
luotettavin,
sillä heidän omatuntonsa
on
venyvin
saksa ei tuomitse
israelin toimia
historiallisista syistä,
suomi taasen jallittaa muita,
sillä olemme oppineet
perässähiihtäjän taidon
mutta ranska on toista
maata,
sillä sen ei tarvitse
vaakakupittaa eilisiään
usa ja venäjä taas ovat
kolmasosaltaan juutalaisia,
joten eiväthän he itseään
arvostele
joten lähi-idässä jatkuu
kauhun tasapaino,
joka ei ole kunniakasta
kellekkään,
vähiten israelille ja palestiinalaisille,
sillä tätä tietä kulkiessaan ne ajautuvat
sulkeutuneiksi yhteiskunniksi, joissa
vain aseet puhuvat
elämänkestävyyttään
voi parantaa
venyttelemällä,
sinne tänne kääntyilemällä,
aisteillaan aistimalla,
vanuuttelemalla ympärillään
olevii,
koska
näiden jälkeen turhat ovat
tippuneet elonreestä
kaikki ei ole
huonosti,
siksi
hyvät eivät hypi
seinille,
valtaa katuja, tahi lakkoile,
vaan ovat ja jatkavat menemistä,
tulemista,uuden kehräämistä
papit ovat laimentuneet,
sillä ennenvanhaan
he pitivät
tulikiven katkuisia
saarnoja, jotka varistelivat
ainakin pikkusyntisiä
munkitkin käyvät
vieraissa,
joten turha syytellä
tavallisia kävijöitä
elämä kasvaa itsestään,
siksi se ei tarvitse
rakenteita
mutta ihmiskunta tarvitsee,
sillä se ei pärjää
ilman tuulensuojaa,
istumapenkkiä,
vuodetta joka tuoksuu
uniselta
ihminen tekee olemassaolonsa
eteen paljon turhaa työtä,
kuten esimerkiksi
tilailee verkkokaupasta
tuotteita jotka eivät kestä
yhtä käyttökertaakaan,
rakentaa ja purkaa taloja
helsingin laitaalueille,
jotta maaseutulaisilla olisi
lyhyempi matka turhan
keskelle
asioitten tuulettilijoita
kutsutaan
nykyisin saneeraajiksi,
mutta he eivät ole yhtä
päteviä kuin alkuperäiset,
sillä he harvoin koskevat
palkkansa maksajiin
ennenvanhaan tuulettajat
saivat herrat ja narrit
punastumaan,
toiseen suuntaan kallistumaan,
pois tieltään hyppimään,
sillä he olivat luonnonvoimakkaita,
kun taas nämä nykyiset ovat
katteiden tutkijoita
nykyään ihmisen ei tarvitse
rakentaa
mitään,
sillä heille riittää kun
muuttavat sinne,tänne,
ovat ja lähtevät,
siksi tämänpäivän ihminen jättää
jälkensä
vain aukkohakattuun metsän,
riisutun luontopolun ja sen
mistä huominen itkee
jotkut asiat eivät
muutu koskaan,
vaan sopeutuvat,
harmaantuvat, eivätkä
ole enään niin keskeisiä,
vaan ovat, kuten lupasivat
jos antaudut tuulten
viemäksi,
päädyt paikkoihin joihin sinua
ei ole luotu,
siksi et löydä sieltä onneasi,
vaan tuskan
kipinöitä
aikamme alussa
asiat seurasivat toisiaan,
tänään ne syntyvät
miten sattuu,
lähtevät ja tulevat
kyselemättä,jälkiään
jättämättä,
sillä ne ovat uupuneet,
luopuneet odottamasta seuraavia
hetkiä,retkiä joissa ne olisivat edellisen
jatkumoa
älä tapa,
vaan sovittele,
sillä se tie johtaa
huomisiin,hetkiin jolloin
enemmät voivat hyvin, se johtaa
hetkiin jolloin ollaan valmiimpia aistimaan
asioiden juurisyyt ja tätä kautta rakentamaan
uudenlaista elämää, sitä johon kaikki mahtuvat,
hekin jotka nyt jäävät yli
jaloimpia ihmisiä ovat
he jotka näyttävät
mielipiteensä,
eivätkä
ole itsekkäiden pyrkimysten
marionetteja
kristillisdemokraatit sallivat
gasan
tappajaiset,
sillä hehän ovat
apolostiensa lapsenlapsia,
niitä verilammikoitten ihailijoita
tänään ei tarvitse olla
rikas,
jotta voi elää
entistä ylemmäksi,
sillä nyt köyhäkin voi
varttua elämänsä pituiseksi ,
sillä yhteiskunta on ruvennut
jakelemaan selviytymispaketteja,
pienellä omavastuuosuudella ja jos et
pysty sitäkään hoitamaan, niin saat yhteiskunnan
kassasta laupeuden lunnaita joilla maksat elinehtosi
entisajan ihmiset olivat
luonnonviisaita,
sillä he näkivät luontomerkeistä,
enemmänkuin
tämänpäivän ruutunumeroitten
nyplääjät
kangasvuokko ei kasva
muualla kun siellä missä
haluaa,
siksi älä aukkohakkaa
hänen huomistaan
hallituksemme ei katso
kansalaisia
yksilöinä,
vaan kuluerinä,
siksi monet ihmiset jäävät
vähemmälle,
etenkin he joilta ei heru enää
mitään
joskus tunnen olevani
puolikas,
joskus en sitäkään,
ne hetket osuvat urakoitten
jälkimaininkeihin,
hetkiin, kun
olet laittanut itsesi likoon ja rättiväsyneenä rojahdat
hommien loputtua
itsesi syliin,
muttet näe ja koe yhtään
mitään,et turhan tyhjääkään,
mitään, niin silloin
on tyhjä olo,
jos sitäkään
asioilla
on kääntöpuolensa,
siksi kaikki mitä teemme on
kompromissien tulos,
yhteensoviteltuja,
vähemmän harmillisia
katselen ikivanhaa
honkapuuta
valokuvasta,
vuosisadan alusta,
silloinkin kaunis
nuori elämänpuu,
äiteensä pienokainen
tänään ovat ajat vierineet,
tuhannet käpyset syntyttäneet
tuhansia mäntypuun lapsukaisii
jotka taloiksi rakentuneet,
ihmisten käsissä muovautuneet,
mutta jylhä honkapuu yhäkin
syntymäpaikallaan,
vaikka kaikki muu ympäriltään
lahonnut,uusilla korvaantunut
puu on pukeutunut siniharmaisiinsa,
pudottanut lehtensä,
mutta säilyttänyt ryhtinsä,
siksi ahneinkaan ihmiskäsi
ei ole hennonnut puuta kaataa,
vaikka se seisoo kaupungin
arvokkaimmalla paikalla,
tahi juuripa juuri sen vuoksi
älä palvo kaikkea
yhtäkään,
sillä elämä ei ole yhden
hepun,
jutun juttu,vaan hetkien,jotka
kietoutuvat sinuun
esi-isien työkaluilla ei tänään
kerkiä,
mutta joskus olisi meidänkin
kuokan varteen ehtiä,
sillä saisimme
tuntumaa
töihin
jos meinaat saada
jotain aikaan,
nouse aikaisemmin,
mee nukkumaan myöhemmin,
äläkkä vetelehdi päivällisillä,sillä
ne ovat hetkiä jolloin tulosta tehdään,
niitäkin joita ei kannattaisi
sodat käydään
aina hyvinvoinnin
loppusuoralla,
sillä silloin otollisin aika romuuttaa
nykyisyyttä,
siksi yksinvaltaan perustuvat hallitus
muodot ovat elämälle vaarallasia
raha tulee rahan
luo,
sillä onnan senkin
saatava olla kaverinsa
kaa,
eikä tuhlaajapojan taskussa
josta joutuu mihin lie
lämmin sää pehmittää ihmistä,
se saa myös ihmiset
punasttumaan,
hiostumaan,
pikkuisistakin
tuskastustamaan,sillä eihän heillä
rihmankiertämäkään
yllään
vuoesta toiseen
samanlaisena säilyvät on
tehty pitkänajan
tähtäyksellä,
jokasäänkestävillä,jotka
eivät hätkähdä eteentulevia,
taaksepäin kaartuvia,
siksi ne ennenpitkään
museoidaan jotta saisivat
nauttia vanhuudenpäivistään
kunnioittavien katseiden
saattelemina ja nauttisivat
koskemattomuudesta
markkinataloudessa
jokaisella on
oikeutuksensa,
mutta harvoilla
voiton mahdollisuus
sosialismissa kaikki
häviävät,
hekin joiden sylissä
kaikki ovat
sekatalous tuottaa
laadukkaimpia hedelmiä,
tosin siellä kustannustaakka on
yhteinen,vaikka etuudet heillä jotka
vähemmän ovat
ihmiset ovat toisilleen
sopivia,
jos ovat muokkautuneet
kaltaisikseen,
mutta kulmikkailla ja taipuvaisilla
tulee olemaan sovitusvaikeuksia
jos perustavat yhteisen
pesän
ihminen on luonnon
kauneimmillaan
itsenään,
tyyppinä, joka ei tarvitse
elämänkoristeita,
niitä näitä jotka haalistuvat kuten
näädän häntä
mitä pidemmälle ukrainan sota
venyy,
sitä toivottomaksi käy
ne hetket jolloin kummankaan osapuolen
lapsenlapset
toisiaan
hyväilisivät, saatikka kolmansien maiden
fiilikset hyökkääjään,
venäjään
suomalaiset ja aasialaiset
ovat yhteensopivia,
sillä kumpikin näkee ja kokee
toisissaan paremman itsensä
ihminen on
hetkenlapsi maailman
kaikkeudessa,
mutta he ovat kehitelleet itselleen
semmoisia vekottimia,
joilla päästään tutkimaan
alkuaikoja ja elämänloppuja, joten
ei ihminen tyhmin olio ole, mutta eliötyyppi,
joka vie muilta maukkaammat laitumet
jos kävelet elämäsi suorinta tietä,
olet perillä
yksin,
sillä useimmat ovat
istahtaneet tienhaaroihin
korttia pelamaan,
toiset toisinpäin kääntymään,
muut muutenvain erkaantuneet,
sillä suorin tie on tienpätkä, joka vie
mehut idealistiltakin
älä uhraa itseäsi
tyhjille,
hetkille ja pidemmillekkin,jotka
ovat yhtä tyhjän kanssa,
vaan takerru niihin, joiden kautta
varjotkin aukenevat
hyväksi ihmiseksi ei tulla
olemalla,
vaan tekemällä,
sillä hyvyys on kokonaista
vain silloin kun tarjoat auttavan
kätesi ,
sylisi ja katseen, joka ei jätä
eksyvää
kaikkienkin jälkeen
on aamut,
ne hetket joiden kautta nouset
päivääsi,
hetkiisi,enempiin, siksi älä
luovuta, vaikka tuntuisi kuinka
tyhjältä
elämä on puolta
raskaampaa,
jos otat kaikki itsellesi,
siksi kannattaa kantaa vain niitä
jotka pitävät kädestäsi kiinni
ihmisen ei rarvitse
olla maisteri,
tahi enempi vähempi,
sillä se riittää jos hän osaa
ynnätä ja vähentää,
kertoa jakaa elämäänsä niin,
että se hyvinvoinnittaa
myöhemminkin
ihminen voi elämässään
syntyä
monta kertaa,
mutta jos liian tiuhaan
sitäkin harrastaa,niin nuoruus
väljähtyy
pahat ihmiset muuttuvat
hyviksi
kun hymyilet
heille,
etkä heittele mieron
teille,
sillä hymy läpäisee
kovimmankin panssarin
elä moniulottuisesti,
sillä siten
et kallistu yhteen
suuntaan, sinnepäin jossa
on
yksinäisempää
yksinkertainen elontahti
on selkeää,
teknologiatonta elämää,
sillä silloin ihminen on
luonnonpoikanen,
joka
huokailee luontonsa
mukaisesti,
eikä keinovalojen,
vailla vuodenaikoja,
aamuja
iltoja,
jotka elävät kylmäävän teknologian
luomilla
evästeillä
syyskesä on maukasta aikaa,
sillä juuri silloin luonnonmarjat
ovat mehukkaimmillaan,
puutarhatuotteet
herkusimmillaan,
kalat ja ravut
antosimmillaan,
siksi silloin jokaisen oikeudella
on juhlapäivä
luonnonmyrskyt ovat
tuhannen voimakkaita,
sillä niillä on käyttövoimanaan
elämänalun ja lopun suurin
voimanlähde,
luontoäiteen mieli,
joka hermostuessaan laittaa
sileeksi pysyvämmätkin,
siksi älkäämme karsiko luontoamme
putipuhtaaksi,
vaan kestävänkehityksen verran,
juuri sen verran, kun eliöistä
kehittynein,ihminen
elääkseen tarvitsee
onnea ei kannata
etsiä,
sillä hällä on vikkelät
jalat,
siksi on parempi jos
osasallistut sinua liinnostaviin,
sillä usein hänkin on siellä
elämä on harjoittelemista
päivästä päivään
kulkemista,
sillä elämä ei valmistu
koskaan,
vaikka seuraavat sukupolvet
enemmän
harrastelisivat
ihminen on
pelote itselleen
kin
siksi me ymmärrämme
toisiamme,
etenkin kun olemme
kuilun kielekkeellä
älä istuta itseäsi
jokaiseen,
mihin tahansa,
vaan sinne jossa
tuntuu mukavalta,
sisäsyntyiseltä
luonnontuotteet
ovat alkuperäisiä,
siksi niihin joudutaan
sekoittamaan nykyisyyttä,
jottei herkimmät pahastu
elämän revireitään pystyy
itse laajentamaan
kysymättä,
lupia,rahoitusta anomatta,
sillä
siihen riittää
laveamieli
joskus hetket eivät
olekkaan,
on vain tuokionkuvia,
ohimeneviä jotka
huominen pyyhkii,
myöhemmät unohtaa
ehdottomuus rajoittaa
horjahtamisia,
sillä eihän silloin yhtään
reunaakaan,
hetkiä jotka toisia
olisivat,
siksi
se on kuiva tila,
hämäränkukkanen,
elämää jossa jokainen liike on
turhanliike
välillä tavoitteet etääntyvät,
välillä ovat sylissä,
mutta tärkeitä on että
ovat ja
vetävät sinua
perässään
avarakatseiset ihmiset
eivät
pieniin töksähdä,
sillä hehän seilaavat suurilla
merillä,
siellä missä
ajankohtaiset ovat
mainingien kokosii,
niitä vaatopäitten
lapsukaisii
menneisyytttä ei kannata
purattaa,
unholaan unohtaa,
sillä sieltä löytyvät
huomistenkin hetket,
ne aikaisemmin koetut
älä elä ylitsesi,
valvo huomistas,
sillä siten rupistut
heiksi, innottomiksi,
jotka vain nojailevat
jos elämässäis olis
ain
tasaista,
miltä tuntuis,
mitä olisit,
mitenpäin olisit,
siksi suutele jokaista
hetkiesi kukkaa
ajan päästä on seuraava
aamu,
kaikki,
siksi sinne ei kannata
kurkottaa,
vaan elää nykyisyyttä,
sillä sinähän olet hetkesi lapsi,
untuvikko joka ei pärjäisi
huomisten kylmissä
älä huijaa itseäsi
itsetehosteilla, vaan
sipase naamaas reipasta
elämänfiilistä, sillä ne kestävät
kurjemmatkin hetket
elämän kynnysten yli
pääsee vilpittömällä
mielellä,
eteenpäinhalulla, joka
ei kumartele hankaluuksille
suuret hetket syntyvät
pienten sylistä,
siksi sinun
tarvitsee
vain
elää, jokapäiväisesti
kaikki päivät ovat
elämänpäiviä,
siksi hymyile aamullesi,
kumarra illallesi,
päiviesi öille,
sillä te olette yhtä elämänhetkeä
elämänkestävät ovat juurtuneet
jo kauan ennen syntymäänsä,
siksi he kestävät suuretkin
et voi kaikkia auttaa,
maailmaa pelastaa,
mutta jos vähennät
vähän,
se on paljon silloin kun
elämää punnitaan
silloin kulkusi on
vahvempaa
kun olet saanut alunaskeleittesi
alle tunnelmaa,
siksi kaikkiin juttuihin kannattaa
ensin tutustua,
tunnelmissaan fiilistellä
elämänletkeät ihmiset eivät rypisty
hetkenoikuista,
tuokionkuvista jotka näyttävät
ikävimmät puolensa,
piikikkäät olonsa,
vaanhe pystyvät hymyilemään
heillekkin,
niillekkin jotka muuten itkettäisi,
sillä ovathan he elämänletkeitä,
eivät kosketusarkoja
eilisiä voit
mittaillla, huomisia
et,
siksi viruta ja vanuta niitä
jo tänään, sillä ne tykkäävät
kun ajattelet heitä niitä
yksinäisiä viisaita ei enää
ole,
sillä kaikki järki on toisissamme,
siksi avita yhteisöäsi,
ole sen jäsen,
sellainen partneri, joka
uhraa yhteiseen hyvään
aikaa ja niitä hetkiä jolloin
olisit enemmänkuin muut
kaikki asiat ovat
riippuvaisia toisistaan,
kaikki,
nekin jotka ovat näennäisesti
itsenäisiä,
mutta todellisuudessa ovat salasuhteessa
vähemmän näkyviin,
sillä he ovat hirmuhallitsijoittenkin
mielikkejä,
koska eivät peilaile parrasvaloissa
joskus joudut tilantesiin
joissa joudutaan
päättämään,
heti
se on luontaista heille,
joille elämä ei ole ollut
itsestänselvyys
siksi sellaisten kaverien
läheisyys on
enemmän kuin muitten
ihmisen ei kannata
kiivetä
liian korkealle,
sillä siellä tuulee, eikä
yhtään ystävää,
vain kadehtijaa,
heitä jotka eivät ole
alimmallakaan
jokainen on isovanhempiensa
lapsen
lapsi,
hän jolle he haluavat eniten,
siksi he pitävät lasten kuvia
yöpöydällään ja he jotka eivät
voi,
pyhittävät arvokkaimmat hetket
heille,
elämänsä ainokaisille
kaikkein ylimpänä
on kylmää,
kaikkien töllöttämänä,
eikä siellä ole
ystäviäkään,
siksi pysytelen keskivaiheilla,
vaikka tänne eivät loista
elämän
ensimmäiset
arvo lasketaan
nykyään
ulkoisesti,
ennen sisäisesti, siksi tänään
arvokkaat ovat hauraita,
hetkenvertaisia, joihin ei kannata
huomistaan uhrata
jos ihminen söisi
vain
nälkäänsä,
joisi janoonsa,
hän olisi sopusuhtainen,
mutta tunteet sekoittavat pään ja
kaiket muut,
siksi olemme ympäripyöreitä,
punaherukaisia,
parasta ennen päiväyksiä
mitä pienempi yhteisö,
sitä sisäänpäin
lämpiämpi,
siksi
he
ovat nuutuneet tavallisiinsa
rupisammakkio
on tyyppi,
joka pysäyttää
olemuksellaan,
kaikki muut sivutaan kurnuttamalla
asiat ovat ensin isoja,
vaikeita ja vieraita,
mutta kun niihin tutustuu,
tulevat ne kokoisekseen
jos masennut,
ota istumaasento,
äläkkä tee yhtään mitään,
ole vain ja anna tunteittesi tulla
lävitsesi ja ole vain, ole vain, vain, etkä
yhtään mitään,sillä siten kutsut luoksesi masennuksen
perimmät syyt, ne tekijät jotka saivat sinut lannistumaan,
varjonpuolelle kallistumaan
sinun ei tarvitse olla
kaikkien
mieleen,
vaan itsesi,arvojesi, sillä
niistä syntyy henkinen hyvinvointisi
vain kyllin vanhat muistavat
alkujen alkupäähän,
siksi heiltä kannattaa
kysyä kun seuraavia
suunnitellaan
tietämättömyys
suurentelee asioita, siksi
ne eivät kasva itseään enempää,
heiksi, niiksi jotka hymyilevät ja saavat
aikaan itseään enemmän,
heitä joita sanotaan
huomisiksi
linnut eivät ole ihmisen
omaisuutta,
vaan luontoäiteen,
siksi älä karsi ikipuita,
ojita hallasoita, myrkytä
viljapeltojas myrkkysillä, sillä
lintuset tarvitsevat siipensä alle
elävää luontoa, jota ei ole keino
nurmitettu
muurahaiset ovat urakka
duunareita,
siksi ne vetävät tuhatta ja sataa
rahdatesssaan neulasia yhteiseen
kekoon,
siksi on ihme etteivät he kolaroi
moottoriteillään,
sivupoluillaan,
vaan matka jatkuu joustavasti,
vaikka liikennettä on
iltahämäriin saakka
ihminen ei päivety
yksitoikkoisessa elämässä,
vaan hetkissä joissa joutuu
ottamaan isoa loikkaa, peruutella,
sillä siten elämä tarttuu yleisilmeeseen
ihmisenkin pitäisi
luoda kerrran vuodessa
nahkansa, kuten käärmeet,
sillä siten et vanhene, ulkoapäin
liian kauaksi ei kannata
tarkemmin katsoa,
sillä se karsii
odotuksia,
vaan
on parempi elää hetkillään,
sillä silloin näkee enemmän
yö on
päivänpeitto,tyynyttynyt
levonpesä,
elämäntila jolloin riisutaan
arjen touhut ja purjehditaan
unten ulapoille,
sinne jossa mieli mielelään
purjehtii
etsi aina
sisääntullessasi
ulospäinkin menevä ovi,
sillä siten on luontevampaa, jos
tilanteet tulevat ahtaaksi
kaikki ei johdu olosuhteista,
vaan mielialastasi,
sillä ne määräävät enemmänkuin
uskotkaan,
silloinkin,
kun on elämän synkimpiä hetkiä,
silloinkin,
kun kaikki mahdollisuudet ovat
edessäsi,
aina,
silloinkin kun ei uskois
keskiyö,
hiljaista,eikä mitään,
vain minä ja tuhannet muut,
joita en tunne,
enkä kaipaakkaan, sillä heillä on
näihin aikoihin paljon perattavaa, enkä
jaksa kaikkien ongelmia kuunnella, sillä ne ovat
itsesäälissä voideltuja,
niitä jotka aamun tullessa ovat
toisiksi muuttuneet
jos tavallisia päiviä on
liian pitälti,
ollut ja on, silloin rupee
ramasee,
pitkästyttämään,
eikä intomielikään oo nuorimmillaan,
siksi pidä pieni tauko tutuista kuvioist,
tee täyskäännös ja sano heissulivei,
niin uskon että kun sen reippailun teet,
olet nuoruuden iskussas, siinä samassa tilassa,
kun aikasi aloitit
nykyruoka kuulemma
lihottaa,
mutta oon nähnyt
valokuvia joissa ihmiset olivat ympäri
pyöreitä jo ennen antiikin kreikkaa,
joten taitaa olla ihan sama,
mitä suuhunsa lappaa,
sillä loppujen lopuksi aina jokin tappaa
mitä vähemmän omistat,
sitä vapaampi olet,
sillä eihän sulla ole
turhanpainoja
raahattavanasi
työpaikoilla ei enää ole
esimiehiä,
vaan esihenkilöistä
koostuvia toimielimiä,
jotka ratkovat asioita
liiketaloudellisin
perustein,
siksi työntekijöiltä puuttuu
yhteys ihmiseen,
kaltaiseensa joka tuntis syvemmin
kesäinen kuiskaus järvenrannalta,
aamuutuiselta laiturinnokasta,
istun ja juon aamukahviani,
kuuntelen elämän kaunista
ääntä,
hiljaisuutta ja sieltä täältä
kuuluvia linnunlauluja, jotka eivät enää ole
kiireisiä,sillä poikaset ovat pesästä lentäneet,
onhan syyskesän ensimmäinen aamu, hetki jolloin
suven ilta aamuttuu
täällä hahmottuu elämä,
kaikki,turhatkin,
sillä jokainen asia on
paikallaan,vaikka olisikin vinksallaan,
sillä luonto ei ole militaristinen,
pikkutarkka,
vaan suuurinpiirteinen, jotta kaikki
mahtuisivat
katselen järven seläntakaa pyörivää
tuulimyllyn lapaa,
katson sitä nyt toisinkuin,
silloin kun sitä paikalleen asennettiin,
sillä olen oppinut elämään,
kuten luontonikin,
sopeutuen,
sillä se on elämäntie,hetkille,kohtaloille,
huomisille
mylly pyörii luonnonvoiman pyörittämänä,
tuottaen luonnollista energiaa,
vieden hapen uusiutumattomilta energiamuodoilta,
tarjoten elintilaa heillekkin,
jotka muuten kärsisivät muunlaisesta
energiantuotannoista
ehkäpä minua auttoi sopeutumaan
tilanteeseen luonto,
linnut ja muutkin eläimet
sillä ne ovat sopeutuneet, kuten
niillä on ollut tapana,
iätkaiket
älä lokeroidu,
vaikka verkostaudut,
sillä jos antaudut yhden sävelten
kannatajaksi,
menetät vapauden,
elämäsi sävelkorvan,
mielihyväsi fiiliksen,
niiden
joiden kautta tunnet ja näet
enemmän
jos ihmiset eivät vaatettaisi
itseään,
olisimme toistemme
näköisiä,vähemmän sotaisia ja
ennenkaikkea emme karsinoisi
toisiamme,
kuten tänään,
nuttuihin puettuina
suuret ja näyttävät
asiat syntyvät monien kautta,
kohtaloitten, joita taluttavat
ihmiset,
pyhät tuulet, tahi tyynemmät,
pienemmät ja suuremmat,
sillä kaikki alkaa murusista,
onnettomuuksista,
paremmista hetkistä,elämän retkistä,
siksi suuret asiat ovat myöhemminkin
suuria,menestyneen näköisiä,
joskus patsaina,joskus rakennuksina,
mutta valitettavan monet ovat palasina
siellä täällä
elämän bulewardien reinustoilla,
arjen pyhän vierustoilla
juhlien jälkeen on
hiljaisuus,
äänettömyys, vaikka tuhannet
mietteet kaikuvat juhlista, sieltä
jossa olit päätähtenä,
äänekkäimpänä,
mutta juuri nyt et
halua muistella rooliasi,
joka hallitsi sinua enemmänkuin
tahtosi,
siksi olet kalman
kalpea,
vetäytyvä, vaikka sinun tulisi olla
eilisen tähti
tavallisen ihmisen kannattaa
erikoistua,
sillä siten hän pääsee
istumaan
spesialistien pöytiin
ihmiset haluavat kokemuksia,
kohokohtia,
siksi he rientävät elämän
ylärinteille,
rotkoihin ja muihinkin
toivottomiin paikkoihin,
joissa näkyy tyhjää
kesän kääntyessä
loppuaan kohden, on tyyntä,
sillä ketkään mitkään eivät enää
ole keväisiä,
niitä jotka yhdellä loikalla hyppäsivät
seuraaviin
ihminen on elämänlapsi
jokainen,
entinen ja tuleva,
siksi meidän ei tule kaivaa
itsellemme liian isoa kuoppaa,
aroutunutta huomista,
vaan sitoutua kestävään kehitykseen,
jossa ahneuden nokipilvet eivät
salpaa hengitystämme
luonto on
kauneimmillaan silloin kun
se saa kukkia omillaan,
levittää terälehtensä luvillaan,
sillä luontokauneus syntyy
elämän koskemattomista juurista,
niistä joita ihmiskäsi ei ole
istutellu,
kukkapenkeikseen rakennellu,
ahneuttaan aukkohakauttanut
metsiä,kyntänyt kannotkin
energiakseen
nykyaika suosii
heitä jotka
elävät laveammin,
sillä tavalla kevyemmin, sillä
enää ei tarvitse ankkuroitua
mihinkään,
siksi ihmiset ovat muuttuneet
toistensa laisiksi,
emmekä enää tapaa heitä, jotka
istuvat kotikontujensa kannon
nokassa,
käy ostoksilla osulassa,myymäläsutossa,
eivätkä romaanitkaan juoksuta
hummiaan kylältä kylään ravaamalla
etsimällä et etene,
vaan tuut
kaikkien
tutuksi,
paitsi hänen,
siksi panosta enemmän harrastuksiisi,
hetkiin joissa olet hyväntuulisimmillasi,
niin huomaat hänen olevan siinä
elämä menee omalla
painollansa,
siksi sille
on ihan sama tuuppaatko
vai roikutko sen helmoissa
älä jalkaannu päivääsi
epäilevällä mielellä,
vaan asenteella,
kevään ensiperhosen fiilingeillä,
niin huomaat ett ikävät ovat
alimpia
elintason nousu
aiheuttaa
rapakuntoisuutta,
sillä silloin ei tarvitse
eväitään turhan usein levitellä
ruuhkabussinkuljettajana
helsingin yössä
on elämää
avartavaa,sillä täällä havannoit ne joita
päivänvalo ei salli,
siksi sieltä kannattaisi sosiaalisen sektorin
haravoida hetkiä,
ihmiskohtaloita, jotka eivät ole roolihahmoja,
vaan arjen todellisuutta,
sillä täällä näet vähävaraisen,
syrjäytyneen,laiminlyödyn,
ohitsekatsotun,
yhteiskuntatuetun juhlivan kuin viimeistä päiväänsä,
koska heillä ei ole muuta olohuonetta
helsingin katuverkosto
avautuu parhaiten pelaamalla
siitä luotua lautapeliä,
sillä sen avula arvottomat
ja arvolliset kadunkulmat näkyvät
silmäkulmassasssi,
vaikket olisi ikinä käynyt
kummajaisissa
kesän jälkeen tulee
syksy,
kotiinlähdön aika,
hetket joilla on arjen ahertajan
ilme,
semmoinenkuin oli kansallissankarillamme
wäinnämöisellä,kun hän
kuokki suotaan,
jotta saisi nauriinsa seuraavana keväänä
istutettua,
sellainen, mutta tänään nykyaikaisempi,
tylsempi, jossa velvotteet ovat nojautuneet hartioillesi
metsät suojaavat huomistamme,
jokainen puu ja pensas,
nuori ja vanhus,
kaikki
ääriryhmät pilaavat
samannäköisensä,
siksi monet itkevät,kärsivät,
poispäin lähtevät,
kun taas nämä elämän ikävät
ihmisryhmät jatkavat yhteiskunnan murtamista,
parjaamista, pahuuden kylvämistä,
siksi tavallinen kansa on kääntänyt selkänsä
näille populismilla ratsastajille,
vainoharhaisille huivipäille
älä kadehdi
menestyneitä,
varakkaita,
muita päätä ylempänä olevia,
hujoppeja,
matalaotsaisia omantiensä kulkijoita,
sillä he ovat pirun yksinäisiä,
orpoja,
eikä heille löydy alennusmyynneistä
oikeita kokojakaan
aikaansa edellä olevat
ihmiset ovat
muitten silmissä,
vinksahtaneita, mutta he eivät tajua,
että vinksahtaneet luovat jo uuden
sukupolven tuotteita,
niitä näitä joita huominen tarvitsee,
lapsenlapset kaipaavat,
teknologia vaatii
suurvallat ovat
maailmanherroja,
nykyajan orjakauppiaita,
sillä niillä ei ole
ahneudenesteitä
arki on elämysmatka,
ainakin ne hetket jolloin joudutaan
etsimään evästä sieltä täältä,
puntaroimaan hyvät ja pahat,
arpomaan kulkusuunnat
kesähelteillä ihminen
on
alastomillaan,
niin vähillä kun kehtaavat,
mutta kuitenkin niin,
etteivät paljasta itsestään
kaikkea, eivät ainakaan
perusluontoaan
kaikissa asioissa on
varkopuolensa,
hyvätkin,
mutta ne näkyvät vasta
myöhemmin,
silloin kun ovat tulleet
tutummiksi
kesä syksyksi kääntyy,
tunnelmat sadottuvat,
yömyöhiksi tähdittyvät,
hetket hidastuvat tunnelmiksi,
tuokionkuviksi joita valaisee kynttilän
liekki,
tuo tulitikuilla sytyttevä liekehtivä
valonheiluvainen,jossa on elämänliekki,
joka ei sammu syty kylmänmielen katkaisijasta
suomehevonen,
liinharja syväkatseinen,
vankka kuin
Wäinämöinen,ei turhia
hirnahtelr, vaan heiniä syyvä rouskuttaa,
ympäristöään tarkkailee,
sillä hän on sisukas suomalainen,
hän, joka ei heti laukalle lyö,
vaan rauhassa tuumailee,
timoteitään nyhtäilee
älä vertaile itseäsi
toisiin,
vaan ihtesi hetkiin,
tehtyihin ja tekemättömyyksiin,
niin saat luotettavamman kuvan
peilistäs
yksinkertaisuus on
selkeää,
sillä siinä ei ole
mutkien taipaleita,
tuhansien epäröintien
hiukkasia, vaan se sallii
kulkea niin ettei kompanssiin
tarvitse tukeutua
joskus on
aloitettava,
joskus lopetettava,
palkkatyö,
tuo työ jonka
ansiosta monet mahdollistuivat,
siksi haikeana odottelen
eläkettäin,
sitä hetkeä jolloin
olen vain
tänään olen
tavallinen,
huomaamaton hyräilijä,
huomenna ehkä
huomioita herättävä,
mutta ohi
katsottu,
siksi älä ylennä itseäsi
huomisten isovanhemmalsi
normaalit ihmiset
ovat
lahoja,
mut ne jotka rimpuilevat
tavallisten
kaa
ovat elämänkevään
lapsia
ihmisen onni on
ihessään olemista,
sisällä,syvällä, mutta niin,
että tapaat elämässäsi useita, heitäkin,
jotka vasta ovat menossa
ihteensä, sillä mikään ei ole vapauttavampaa,
kuin tuntea itsensä,arvonsa
en eläissäni kerkiä
kaikkiin haluamiini, mutta
kerkiän lähimpiin,sinne jonne
ei ole askeltakaan, unelmieni maailmaan,
sinne, jossa ei tarvitse koputella, mennä tulla,
vaan riittää kun annat mielesi avata elämäsi oven
tunnelmia ei tehdä,
sillä
ne syntyvät
fiiliksistä,hetkistä jotka eivät
kitise,natise, eivätkä tee muistiinpanoja,
vaan elävät ulkomuistista
päivä ja yö,
saman vuorokauden
lapsia,
hetkiä joiden kanssa
aamut ja illat viihtyvät,
sillä
ne ovat elämän
lapsia,
kaikkien hetkiä, jotka
järjestävät elämän retkiä
ihminen vanhenee
eläissään,
siksi
he ovat jokaisella vuosikymmenellään
ympäristönsä näköisiä,
joten ei suotta huoleen
joskus on hyvä
kun myrskyää,
on leutosää,
mutta aina on kivempaa,
kun
mennen tullen
hymyilyttää
linnut saisivat pesiä ahkerammin,
syöttää poikasiaan useammin,
jottei mun tarttes lätkiä
hyttysii,nyppii punkkii
hätistellä kärpäsii
paarmoi,niitä
näitä iholle
tarttuvii
älä hae menestystä
toisten avulla,
vaan yksin ja yhdessä,
sillä vain siten menestys
kertaantuu hymyiksi,
yhteisön hyvinvoinniksi, niiksi näiksi
jutunjuurisiksi joista kasvaa huomisia
kaiken voi tehdä
maukkaimmin,
sillä tavalla
eteenpäinviettävästi,
sillä niiden avulla hankalatkin,
hyvinpäiväistyvät,
mukavanoloisiksi varttuvat
luontometsässä on monia
heitä,
joilla ei ole nimeä,
sillä he eivät ole eksyneet
tieteilijän haaviin,
siksi he saavat elää vapaammin,
siellä täällä,
ollakseen vaikka millä päällä,
säällä, siksi luonto on elämänparatiisi,
heillekkin jotka on nimetty
itsensä ylittäminen
kannattaa
aina,
mutta on hyvä myös olla
itsenään, sillä sen kautta elämä
tuntuu tutun turvalliselta
uskonnot ovat hyviä
pyhiä,
arjen korkeimpia paikkoja
jonne ei suinpäin ajauduta,
vaan olosuhteiden johdosta joudutaan,
haavoittuneet,
mielensä pahoittaneet
uskonnot ovat
hyviä
pyhiä,
turvasatamia, jos elämänmyrskyt
haaksirikkouttaneet
uskonnot ovat
hyviä
pyhiä
siksikin, että he ovat
kirjoitustaitoisia,
kirjanoppineita,
heitä jonka johdosta
historiamme on hyvin
taltioitu
mutta uskonnot ovat myös elämän karuimpia
paikkoja,
sotaisia,
vainoharhaisia,
sairaitten ihmisten väline toteuttaa
hulluuttaan
sotia käydään
nykyään
bisneksinä,
sillä on havaittu,että
niiden avulla rahahanat aukenevat,
börssikurssit nousevat,
kasvoton raha mahtavoituu
aseteollisuus takoo
isoja katteita,
kaikkialla,
pienissä hylsytehtaissakin
sotaorvotkin ovat kauppatavaraa,
sillä demokratian sosiaalitoiminnot
tarvitsevat mielen
amputoituneita,
mielensä vaurioituneita
siksi sotia käydään,
siksi, eikä kuten ennen,
sillä kaikki materiaalinen on vallattu,
loppuun kaluttu
ihminen,
on raaka eläin,
raaempi kuin yksikään,
sillä
olet yhteiskuntana
saatanallisen raaka, siksi
pelottaa jos joudun lihoiksi,
suurien tuotantojen tuotantolinjoille
ihmiskunta menestyy,
jos he eivät itseensä
ahtaudu,
lähemmistään lisäänny,
sillä ihmiskunta on terveempää,
kun ovat rakastuneet,
lisääntyneet vastarannan asukkaitten
kanssa
ihminen menestyy itseään
paremmin,
jos hän ulkoistaa osan
itsestään,
sillä on faktaa ettei ihminen
kerkiä jokapaikkaan,
siksi kannattaa pyrkiä pitämään itsensä
koossa,
ydinpaikoissa, siellä jossa elämä
sykkii yötäpäivää
jos ympäristössäsi on
rikkaita ihmisiä,
varakkaannäköisiä asumuksia,
ole ylpeä heistä
niistä,
sillä silloin tiedät että se on
mahdollista muille,
sinullekkin
ilmasto muuttuu,
olosuhteet vaihtuvat,
tekniikat uudistuvat,
tekoälyt syntyvät,
mutta ihminen jää,
sillä he ovat alustaan saakka
osanneet seviytymistaidon,
siksi nytkin,
huomenna,
aina ja myöhemminkin,
silloinkin,
kun muut luovuttavat
juoskus asiat sujuvat
vasta vaikeuksien kautta,
tänään tulin kotiin
kaksi kertaa,
sillä ensimmäöisellä kerralla unohdin
elämäntärkeitä,
joten palasin ja tulin uudestaan,
aikaa meni,
kilometrejä tuli,
mutta nyt mieli on
mielinkielin,
itselleni
ihminen olisi
outo
eläin, jos hän olisi
ainoa lajissaan,
sillä silloin hän ei voisi
valloittaa muilta mitään,
rakennella itseään vauraampia
kun saavut
pikkutunneille,
olet melkoisen kesy,
varsinkin jos oot tehnyt
.kunnnolisen päivällisen.
itsestään kasvaneet nerot
eivät
paljon laske sen varaan,
että yhteiskunta elättäisi
heitä,
siksi he keksivät
.keinot.
hyvän tekeminen
palkitsee sinut ennemmin
tahi myöhemmin,
sillä se ei unohda
hyväntekijäänsä
uhkapelaaminen ei kannata,
sillä se on tuurista
riippuvainen,
tuurista,
joka on menestykästä vain tuurin
kylässä,
siellä jossa ennenvanhaan pilkittiin
ajalla ei ole
lapsia,mutta sillä on huomiset,
kaikki eteen ja jälkeenpäin
viettävät
hetket ja vuosisadat,
siksi se ei itsessään isovanhene,
vaan ympäristönsä
kauneimmat kukat kukkivat
luonnostaan,
ilman välikäsiä,
sillä ne ovat juurtuneet
isoäidistään,
siksi kedot ja metsäniityt
ovat täynnä elämän
kauneimpia,
suot ja lampien rannat täynnä
luonnonkauneutta,
heitä joita ihmiskäsi ei ruoki ja
maljakoita
nykyihminen on
jalostettu taajama asukkaaksi,
kerrostalojen porraskävelijäksi,
siksi hän kompastuu
maaseutuympyröissä käpyihin
jalkapallo on pyöreä,
siksi sitä on vaikeaa
oikeaan suuntaan
potkasta,
paitsi heiltä jotka ovat
sen kesyttäneet
esineet jotka ovat
parhaat päivänsä
nähneet,
ovat kaunnita, sillä niitä
on tuhannesti kourat koskettaneet,
arkeaan valjastaneet
hyvä elämä tartvitsee
arkipäiviä,
hetkiä jolloin et kaikkeen
kerkiä,
pyhiä jolloin et pysty,
sillä hyvä elämä ei synny
lokottelemalla
alkuun tarvitaan vain
innostneita,
mieliä,
sillä muut tarvittavat
seuraavat perässä
arvokkaat ihmiset
kävelevät
rahvaan eessä,
sillä eiväthän he muuten
pysyisi jonon
tahissa
kaikki on askeleen ja
tahdon päässä,
kaikki,
paitsi elämän
ulottumattomat, ne joihin
ihmisen käsi ei yllä
elämänhylätyksi joudutaan
helposti,
jos
heittädytään joutaviksi, yhteiskunnan
rantojen kiertäjiksi,
heiksi
joita itsekkin väistelet
pienissä valtakunnissa
asuu
itsetuntoinen kansa,
siksi sinne ei väärät
valloittajat mahdu,
siksi he ovat
jääneet itsensä jalkoihin
älä muotoile pystyssä olevaa
luonnon ikuiseksi kaavoittamaa,
vaan tee itsellesi
luoonnonkoti, elämäsi
majakka jossa olet
osa ympäristöäsi,
heitäkin,
joitka myrskytuulten
mukana viheltelevät
hikinen yö,
lämmintä enemmänkuin
yönvarjot kestävät,
siksi kiereskelin peiton kanssa,
eikä tyynykään ollut hyvin,
mutta siitä olen tyytyväinen etten nukkunut
onneni ohi,
sillä kuulin mustarastaan laulelevan
ennen aamusarastusta
.se oli varmaan onnellinen.
harmaat eivät ole
suulaita,
vaan heitä,
jotka katsovat ja tuumailevat,
hitaasti ovat
he ovat heitä, joihin voi luottaa,
sillä he eivät ripottele salaisuuksia
mennentullen
harmaa on heinäladon
väri,
huopatossujenkin ja niiden
jotka ovat syntyneet aiemmin
oon nähnyt jumalan
jeesuksen,
mutta hän ei minua,
siksi rakentelen elämääni
hetkeksi jolloin saan kutsun
pyhimpään,
sinne jonne ei voi jalkaisin
astella
älä pyri maailmanparhaaksi,
vaan omasi,
sillä vain sinä pystyt
loistamaan
silloin kun juhlat sammuvat
ihminen joka rakastaa
elämää ei voi olla
kuolemankalpea,
vaan keväänlapsi
hän joka nauttii syksyn talvesta,
ihan kaikista,
myös hetkistä jotka ovat
hetkien viimeisiä
ihmiset kasvavat
vanhetessaan,
mutta ne jotka
eivät,
ovat kestävämpiä, kuten lapinmaan
koivunkäppyrä
älykkäitä ihmisiä
on helppo rakastaa,
sillä he hoksaavat, vaikkeivät
tuntiskaan mitään
asetu riidan sattuessa
itsesi puolelle,
mutta kuuntele ja sovittele,
sillä onhan selvää, ettei yksin voi kaikkea
aiheuttaa
askeleet ovat itsesi kokoisia,
mutta joskus saatat
innoissasi yltää muihinkin,
siksi näytät hämeentiellä häneltä,
joka katsele ympärilleen,ihailee
sörkkalaisii, ja heitä jotka ihailevat
vesa-matti loiria
rakastan kaikkia,
mutta harvat otan
syliini, sillä pelkään
heidän puolestaan, sillä
minä en ole elämänäiti,
vain suojakainen, jolla on
varjeleva mieli
älä takerru
tyhjiin
täysiin,
älä höyhenen kevyisiinkään,
vaan niihin jotka tuntuvat sinulta
räiskyvät ihmiset eivät
tee pahojaan,
sillä he
värittävät elämää
aisteillaan, eivät aseillaaan,
sillä he uskovat uudenkevään voimaan,
joka luo kaiken huomiseksi
jos sinulta puuttuu
humaanistinen mieli,
olet kylmänaamun lapsi,
hän jolla on teräksen harmaat
silmät, kylmät kädet ja raskas mieli,
siksi et tunne muitten palelevia katseita
luonnonkukka viaton,
kedon hentokainen, heiluttaa
varttansa, pienen pientä kukkastaan,
josta huokuu luonnonkauneus, viattomuus
jota ihmissilmä ei hamua maljakkoonsa, sillä
eihän siinä maailmaa syleilevää suurta kukkaakaan
ihmisen ei kannata
nuorentaa ihteään
kuivattamalla,
sillä silloin rypistyy,
mehuttomaksi rusinoituu
espoon mankkaan kaatopaikalla
tavattiin ennenmuinoin
entisiä,jäänteitä
tänään siellä on
uudempia,
mutta
hohto on hävinnyt,sillä nykyaika
on tavoittanut senkin,
poispyyhkinyt hylätyn senkin
joku voi elää
päivästä päivään
tuosta vaan, sen kummempia,
toiset taasen puntaroivat
tuttujakin,
siksi ihmiset kulkevat eri
askelpituudella
esimerkkien kautta
ihminen löytää
elämisensä
olemisiensa alkeet,
siksi ihminen on luonnostaan
lähellä toisiaan,
mutta riittävän kaukana
lähemmästään,
sillä se on tila joka samaisuuttaa,
tasapäistää,
maisemia harmaannuttaa,
siksi rappukäytävässäkin
kuuluu vain hissin vaimea ääni ja
ovien takaa yksinäisiä etsijöitä
kesäloman odotus on
toiveita täynnä,unelmia,
sukulaisia,
lomamatkoja,
se on hetki vuodesta jolloin
ihminen irrottautuu syyskuustaan,
arjestaan,
kunnes tulee itse loma joka lomauttaa
kaiket hienot suunnitelmat ja pakottaa
tekemään
rästiin jääneet
jos ei olisi työmarkkina
sopimuksia,
Hakaniemessä olisi
enemmän Torikauppiaita,
muualla Suomessa
ovelta ovelle kulkijoita
siis silloin olisi
tosi himmeeta,
nälkäisen sekasortoista,
toivottomuuta ja paljon ikävän
ja itkun hetkiä jotka päättyisivät
ikuiseen suruun
jokainen ihminen on
itsensä herra,
tavallaan,
mutta
käytännössä ihmisen yksityisyys
toteutuu vain vessassa,tahi
unelmien lavatansseissa
ihmiset jotka voivat
aikaa kuluttaa, ovat
heitä joilla ei ole
~mitään tekemistä
ahkerat ovat aina
velloissaan,
jos eivät rahallisesti,
niin ajallisesti
joskus päivät alkavat
hymyillen,
joskus toisin,
mutta tärkeämpää on että
iltaisin on tyynempää
sähköautolla ei pääse kauaksi,
sillä akut tyhjenee ja kaikkilla
huoltamoilla joutuu syömään,
lataamaan, oottamaan vuoroaan,
huonoa tuuriaan,että jokin juttu
tökkii pilvissä,joiden kautta koko
komeus kulkeutuu
toisin oli ladan kanssa kulkiessa,
vikoja oli paljon,
mutta vähemmän ne haittasivat,
sillä ne jotenkin kuuluivat osaksi
matkantekoa ja perille päästiin
syömättä ja latailematta yhdelläkään
ABC:llä tahi Teboililla
hetket ovat
pieniä .hentokaisia.
kuiskaksia,mutta silti eläväisiä,
ne ovat kourallisia ja ohimeneviä,
sillä ne kasvavat päiviksi,koko vuoden
mittaisiksi jos vain saavat rauhassa varttua
en hallitse moniakaan,
itseänikään,
sillä välillä löydän itseni
tuntemattomista,
sieltä mitä ei olekkaan
veljet ja siskot ja muut,
uskokaa että kun löytää itsensä
sieltä mistä, mitä ei ole elämään
kartoitettu, niin siellä
on enemmänkuin nykyisyys,
siksi käyn siellä usein,
jos vain saan unenpäästä kiinni
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa