katselen ikivanhaa
honkapuuta
valokuvasta,
vuosisadan alusta,
silloinkin kaunis
nuori elämänpuu,
äiteensä pienokainen
tänään ovat ajat vierineet,
tuhannet käpyset syntyttäneet
tuhansia mäntypuun lapsukaisii
jotka taloiksi rakentuneet,
ihmisten käsissä muovautuneet,
mutta jylhä honkapuu yhäkin
syntymäpaikallaan,
vaikka kaikki muu ympäriltään
lahonnut,uusilla korvaantunut
puu on pukeutunut siniharmaisiinsa,
pudottanut lehtensä,
mutta säilyttänyt ryhtinsä,
siksi ahneinkaan ihmiskäsi
ei ole hennonnut puuta kaataa,
vaikka se seisoo kaupungin
arvokkaimmalla paikalla,
tahi juuripa juuri sen vuoksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti