kesäinen kuiskaus,,,

kesäinen kuiskaus järvenrannalta,

aamuutuiselta laiturinnokasta,

istun ja juon aamukahviani,

kuuntelen elämän kaunista

ääntä,

hiljaisuutta ja sieltä täältä

kuuluvia linnunlauluja, jotka eivät enää ole

kiireisiä,sillä poikaset ovat pesästä lentäneet,

onhan syyskesän ensimmäinen aamu, hetki jolloin

suven ilta aamuttuu 

 

täällä hahmottuu elämä,

kaikki,turhatkin,

sillä jokainen asia on

paikallaan,vaikka olisikin vinksallaan,

sillä luonto ei ole militaristinen,

pikkutarkka,

vaan suuurinpiirteinen, jotta kaikki

mahtuisivat

 

katselen järven seläntakaa pyörivää

tuulimyllyn lapaa,

katson sitä nyt toisinkuin,

silloin kun sitä paikalleen asennettiin,

sillä olen oppinut elämään,

kuten luontonikin,

sopeutuen,

sillä se on elämäntie,hetkille,kohtaloille,

huomisille

 

mylly pyörii luonnonvoiman pyörittämänä,

tuottaen luonnollista energiaa,

vieden hapen uusiutumattomilta energiamuodoilta,

tarjoten elintilaa heillekkin,

jotka muuten kärsisivät muunlaisesta

energiantuotannoista

 

ehkäpä minua auttoi sopeutumaan

tilanteeseen luonto,

linnut ja muutkin eläimet

sillä ne ovat sopeutuneet, kuten

niillä on ollut tapana,

iätkaiket