en koskaan ole käynyt
korkeakoulujen pyhimmissä
luokkahuoneissa,
en edes eteisissä,
mutta olen ihaillut kadulta
niiden salaperäisyyksiä jotka
heijastuvat ikkunoistaan
olen nähnyt kuinka ovesta tulee
ihmisiä aatoksineen,
heitä joilla on aina jotain
kantamista.miettimistä.
ihailen viisaita,sillä
he eivät kampaa hiuksiaan,
kiillottele kaljujaan,
eivätkä ole seksikkäitä,
vaan kumaraisia,sillä hehän
etsivät jotain, usein he ovat myös
istumatyöläisten oloisia
minut kyllästytettin kansakoulussa,
en ollut luokan terävin,
en edes hitain, siksi
pääsin luokalta toiselle,
sillä näin opettajat pyyhkivät
ongelman seuraaville
mutta selvisin,
opin lukemaan
laskemaan,
elämääni jakamaan,
monia juttuja kertomaan,
siksi olen itseni onnellinen,
vaikken heijastu
korkeakoulujen ikkunoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti