elämänsyli on joskus
kylmän
huutavaa,
yksinäisyyksien puistattamaa
mut useimmiten se kehto johon
nukahdamme tyynnytyämme hetkistä
joilla ei ole huomisten katsetta,
toivon kättä pidempää
syksyinen sadepisara, pienen värinen hento, mutta kyllin vahva saadakseen vedenpintaan renkaan,tasaisen renkaan joka hetkenkuluttua tasaantu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti