elämänsyli on joskus
kylmän
huutavaa,
yksinäisyyksien puistattamaa
mut useimmiten se kehto johon
nukahdamme tyynnytyämme hetkistä
joilla ei ole huomisten katsetta,
toivon kättä pidempää
ennen oli perskärpäsiä, mutta lehmien vähetessä nekin ovat kaupunkilaistuneet lampunvarjostimien paskojiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti