asun hiljaisen kadun
ylimmässä kerroksessa,
iäisyyttä kestävässä
taloyhtiössä,
siinä asunnossa jossa ennen minua
on asunut muitakin,
heitä,jotka ovat merkkauttaneet itsensä
historian kirjoihin
minä en ole
merkkauttanut mitään
mihinkään,
vaan ainoastaaan
pakollisiin, niihin joihin on menty äidin sylissä
syntymätodistukseen ja neuvolakortteihin,
inttiin menin junalla
tässä kaupunginosassa
nautitaan paljon
mielenaineita,
toiset kotonaan, toiset
terasseilla,talviaikaan
sisemmällä,
siksi he kadulla vastan tullessaan
kävelevöät laidasta laittaan,herkästi
kaulailevat ja muutenkin ovat estottomia,
sillä rapunpielet haisevat ihmiskuselle enemmänkuin
koirien,jotka eivät tee sitä kusemistarpeeseen,
vaan facebuukatakseen
tämän kadun asukkaat ovat
ikuisessa syksyssään,
poismuuttomielisiä,
siksi täällä ei kevät kuki
silloinkaan kun sen aika olisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti