katson elämää
sieluni silmin,
sen jokaista hetkeä, ainakin,
silloin kun ne pysäyttävät ja pyytävät
hetkeksi olemaan,viereensä tulemaan, silloin
myös olen elämänavoimempi,luonnonlapsi joka
oksat ovat laskeutuneet,
siksi en ole
elämän vastarintainen, en puolustelevainen, vaan
kuuntelevainen,hetkieni läpivalaisema luonnonluoma,hän
jolla ei yhtään juurtakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti