syksy on
hetkensä pisaroita,
hetkiä
jotka eivät hymyile, vaan leijailevat
talveaan kohti,
siksi äänet vaimenneet,
paitsi
ukkosenjumalan jyrähtelyt voimistuneet,
sillä kukaan ei kuki,
ryhdikkäästi kurkottele,
itseään enemppin tavoittele, vaan ovat
pystyssä kuin nuutuneet,
innottomiksi muumioituneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti