syksyn tullen maaseutu autioituu,
yksinäiset erottuu,
harvat jäävät,
tyhjät läävät,
linnutkin
etelään liidelleet,vain talvenkestävät jääneet,
minä ja piha varis,
oravanpoika ja riekko jänis
en ole allapäin,
vain hyvinpäin,
sillä nyt jäljelle jääneille
on tilaa,
läävässäkin asustaa tyhjän unelmat,
peltosaroilla luonnon alkuperäisemmät
kaupungissa käyn
kun joitahin puuttuu,
en huviksein, sillä siellä rupee
kutittamaan,
päänuppi humisemaan
peräkylän antti toi aasian rannoilta
itelleen seuralaisen,
pienen ja kauniin hennon
tiun
minä en välitä hennoista,
sillä niitä täytyy ruveta myöhemmin
tukemaan,
niitä ja niihen sukulaisii,
siksi asustelen mielelläni
hallikoiran kanssa ,
sillä sen vähät mitä se haukkuu
kestän kyllä, sillä ne ovat elämänääniä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti