syyskuinen aamu,
sateen hellimä
hiljaisuuden
peittämä
hetki,
joka ei kysele, hymyilekkään,
on vaan, niinkuin minäkin,
valoisempien päivien yksinäinen
maisemia voit muotoilla haluamiksesi, haaveilemalla, kenenkään tonteille hyppimättä, ilman että näyt riistakamerassa, missään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti