syyskuinen aamu,
sateen hellimä
hiljaisuuden
peittämä
hetki,
joka ei kysele, hymyilekkään,
on vaan, niinkuin minäkin,
valoisempien päivien yksinäinen
askeleet joita et ottanut ovat usein niitä, joiden avulla muut menivät sinne minne sinäkin halusit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti