syyskuuni on vuoteni
hiljaisin
sillä pienetkin asiat pienenevät
enkä ylety hetkiin jotka vetäisivät
minut takaisin kevään
hetkiin
suven retkiin,
yöttömiin öihin,
vaan kuljen hiljaa tähtieni kaa
unelmoin kuutamoin sillalla
katson
talvehein yli, sienne missä ensimmäinen
puroni solisee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti