ensipakkanen
narisee lenkkitossun alla
hymyillen,
kuten tekee tossujen
kävelyttäjäkin,
minä,
metsänpoikanen,jonka ympärillä on kaunis
ympäristö,
ruskan värittämät maisemat,
jotka ovat luovuttaneet kesäisen ilmeensä
ja varautuneet talveen, hetkiin jolloin nukkuvat
talviuntaan kuten metsiemme kuningas,mesikämmen,
jonka revirille lenkkeilen
metsäpolut ovat luontevempia
kuin asvaltoidut tiet, sillä täällä huokuu elämän syvimmät, ne jotka
eivät julkisilla liiku,
siksi en turhia puhele,
metelöi, vaan oon kuten muutkin,
olenhan luonteeltanikin elämäni metsänpoikanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti