kun katson elämääni
ylös
alas,
kauas ja tunnemmaksi,.
näen itseni ja kaiket mukavat,
nekin jotka eivät niin mukavii,
mutta olen oppinut kävelemään
oikeinpäin,aattelemaan hyvinpäin,
sinnepäin,mistä elämäni aamuaurinko
yleisemmin tirkistelee
kaikki mikä näkyy on tehty, nekin jotka eivät ole ihmiskäsin valettu, kaikki, myös unelmatkin jotka pystyttävät muistomerkkejä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti