syksy ulottuu talven
reunohille,
kuurankukkasten
vainioille,
vuoden viimeisille kuukahisille,
sinne missä luonto virkkaa syvimpiään,
sinitaivas
verhoutuu hämäriin,
elonaskeleet hitaampiin,
siksi tyynenhetketkin hymyilevät
yhtään mitään kiirehtimättä,
myrskypäisiksi vauhkoontumatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti