älä vastusta kaikkea,
vaan niitä jotka ovat esteenä
silloin kun niiden tulisi olla
eteenpäinvieviä voimia
älä vastusta kaikkea,
vaan niitä jotka ovat esteenä
silloin kun niiden tulisi olla
eteenpäinvieviä voimia
lauseita pitää kuunnella
katseilla,
laittaa ne valonvarjoja vasten ja kuunnella,
sillä silloin ne kertovat nekin, jotka jäivät
sanomatta
jos ihminen eläis
aavistusten mukaisesti,
hän olisi melko säikky,
laihan kalpee, eikä hän
liikkuis itseään pidemmälle,
vaan räpläilis tunnelmiaan
tammikuun vihoviimeien,
tulipalopakkanen,
mutta iloisesti naurava
ulkioilmisin, minun lenkkikaverini,
jos viitsisin lähteä ulos,
en viitsi,
polvi narskuu ja hölskyy ja muutenkin on
vastentahtoinen
osa minua,
tänään
tekoälyllä on hyvä muisti,
mutta tunteeton tyyppi se on,
siksi sen kanssa ei kannata seurustella,
sillä sille ei tule elämän tunnehaavoja, joista
oikeat ihmiset saavat nauttia
terveetkin kuolevat,
kuten muutkin,
sillä ihminen
on
aikansa mittainen,
niinkuin kaikki muutkin,
elolliset ja elottomat,
joten kannattaa aikanaan
elää kuten herran narrit
kaikki ihmiset pyrkivät
pyhimpään,
mutta vain toiset sinne
yltävät,
sillä siinä hommassa tarvitaan
hitokseen hyvää tuuria, sellaista
elämänsäkää, joka nostattalee ihmisen
itsestään korkeimpiin
joskus on ylihuomisten
jälkeen,
sillä niin kaukaiselta se kuulostaa,
siksi en kylvä mielelläni sitä sanaa,
jos haluan jotakin myöhentää
jokaisen ihmisen
pitäissäi kirjoitella
kauksisille,
heille jotka kauan sitten olivat,
heille jotka myöhemmin tulevat,
sillä heillä on hiljaista tietoo,
sitä elämänvainuu jota ei
nykyissyydessä hehku
tulipalopakkaset punastuttavat
poskipäitä,
laittattavat hellaan klapeja ja
muutenkin pitävät vilukissat sisätiloissa,
eikä silloin olla kiinnostuneita
muuusta kuin lämmöstä
ihminen tulee vanhaksi
vasta sitten kun hän
ei tykkää lätsäyttää
jalallaan vesilätäkköä,
eikö tykkää
napata naapurin omenapuusta
omenaa
ihminen voi onnistua
ponnistamaan itseään
korkeamalle,
mikäli hällä on hyvä
itsetunnon ponnahdusalusta
tosisynkät ihmiset harmaantuvat
päivänvalossa,
sillä heistä ei heijastu
kevään katseita,
uteliaita mieliä,
eikä yhtään tippaa huumoria
aamut alkavat yön jälkeen,
silloin kun
pitää laittaa päivävaatteet
ylleen,
juoda aamukahvit,
katsella unista kissaa
joka venyttelee,
silloin alkaa aamu, ei ennen eikä jälkeen,
sillä silloin kissakin on pyydystelemässä
katsele asioita niiden
nurjaltakin
puolelta,
sillä useimiten sieltä löydät
vastaukset vastaamattomiin
talvi,
rehellinen tila,
puhdas, eikä yhtään kärpästä,
vaan hetkiä joilla on talvitakki päällään,
pyyhe kaulassa ja lämpöset rukkaset käsissään,
se on vuodenaika jolloin nään jälkeni,kuulenkin ja minulla
on
punainen nenä,korvatkin ja villasukat töppösissä
kaikki tapahtuu aikanaan
useimmat eivät
milloinkaan,
siksi ole ystävällinen niille jotka
päivääsi mahtuvat,
mukaasi tarttuvat,
niille näille
ohikulkeville,arjessasi oleville,
pyhäpäivinä saapuville
rakasta pieniä,
niitä jotka eivät
ryminällä rynni,
suruuksillaan mahtaile, sillä he ovat todellisia ystäviäsi,
heitä,
niitä näitä,
jotka elävät kanssasi silloinkin kun muut pyyhkiytyvät
toinen maailmansota osoitti,
että ihminen pystyy
olemaan raaka
olento,
siksi meidän ei tule enää ajautua
mielipuolten seurueisiin,
heihin jotka vaikuttavat
arjenpyhän äärilaidoilla
aamut ennen muiden heräämisiä
ovat elämän
suuria tähtihetkiä
sillä silloin kuuulet äänesi,
tunnet vointisi ja aistit
olemassaolosi
katselen eilisiin,
kauaksi, ihan sinne
nuoruuteni ensimmäisiin ja näen
elämäin edessäin,
suuren ja täydellisen,
siksi hymyilin silloin usein,
useimmin kun nykyään, sillä olen havainnut
ettei kaikki olekkaan kuten silloin aatostelin,
mutta en valita, silllä oikeastaan näin on parempi,
sillä olenhan oppinut elämässäni luomimaan
suojele ympäristöäsi,
sillä jos se hurvistuu kohtelustaan,
on meillä kaikilla heikompaa,sillä
luonnonvoimat ovat mahtavimmat kuin
yksikään ihmisen rakentama vimstaaki
myrskytuulet hurjistuessaan pyyhkäisetvät
kaiken tieltään,
talot ja metsät, se saa rankkasateet alkamaan,
lumimassat kinostumaan,
hirmupakkaset nurkissa hytisemään
luontokato jättää keväät saapumatta,
kesäheinät kasvamatta,
kukat kukkimatta,
syksyn sadot syntymättä,
joten meidän on syytä hillitä ahneuttamme
kannusta ympäristösi,
häntäkin,
jonka vain sattumalta tunnet,
sillä on kaikkien etu, että
me jokainen olemme elämänliekeissä,
hetkissä joiden kautta seuraavat aamut
heräävät
pajunkissat kukkivat
maaliskuussa,
silloin jolloin hanget hohtavimmillaan,
talitintit laulavimmillaan,
silloin kukkivat pajunkissat,
nuo kevätluonnon taipuvaiset
kaunokaiset
tavalliset eivät ole
ryppyisiä,
vaikka ovatkin
käytetyn näköisiä, sillä
ne venyvät ja vanuvat
olosuhteistaan
maanantai,
viikon arkisin päivä,
päivä jolloin mennäään entisillä
tiedoilla
taiudoilla
sillä ideat syntyvät myöhemmin
mikään ei ole päivänselvää,
ei yksikään.mikään.
sillä kaikki riippuu jostakin
siksi älä valmistaudu huomisiin,
kuten eilisiin,
vaan elämänveryttele,
jotta jaksat pakertaa
joet virtaavat
kevättään kohti,
sinne missä metsälampi
tyynesti lumpeenlehdellä istuvaa
vesisirkkaa keinuttelee, kanervikossa
majailevaa heinäsirkkaa tuudittelee, siksi
älä patoa elämän keväitäsi,
mitään,yhtäkään luonnonluomaa uomaa, sillä
niistä saat elämääsi hyvän tuomaa
jos vain kivoja asioita olisi
enemmän,
yllinkyllin,
amusta jokaiseen valvottuun hetkeen,
niin elämä muuttuisi
mitäänsanomattomaksi,
hetkiksi jolloin ei tarvitsaisi
kuvettaan siirtää,päätään kääntää,
eikä yhtikäs mitään mutkikasta vääntää,
joka taas johtaisi samanlaisiin tunnelmiuin kuin
faaraoitten viimeisillä hetkillä, jolloin he tajusivat että ihminen
on sittenkin luotu tekemään, eikä olemaan, yletaikaa itseään palvomaan
kaikki ei ole aina sitä
miltä näyttää,
sillä ihminen osaa
peittää ja heittää
puutaheinääkin
ihmiset ovat samannäköisiä
tapaisia,
mutta liian usein ventovieraita
toisilleen
itselleen,
sillä heidät on ohjelmoitu kiirehtimään
.ahnehtimaan.
siksi he menevät ja tulevat tuntematta
ketään mitään
.itseään.
ihmisen pitäisi puhua ja
puhaltaa,
sillä siten kevennyt
mielen taakoista,
niistä jonninjoutavista kuona aineista,
jotka kasaantuvat liian herkästi mielenpäälle,
sinne jossa ei kannattaisi säilytellä
turhan kuormia
kun teet asiat suurinpiirtein,
tarvitset asiamiehen,
perässäsi kulkijan,
tekijän
siistijän ja hänet, joka
ei ole itsesi kaltainen
ihminen on olosuhteittensa
näköinen.kokoinen.
muuttuvainenkin.kaikkea.
siksi on tärkeää ymmärtää
niitäkin näkökohtia jotka eivät
tavallisuudessa näy
kunniatonko on
itsestään syntynyt,
olosuhteistaan paennut,
vai mikä lie,
mutta minä olen ihmiskuntaeläjä,
aikani kehrääjä
joka arvostaa ja kunnioittaa vapaasta
tahdostaan ihmisiä,
jotka sen silmissäni ansaitsevat,
siksi
en kunnioita arvomerkkejä,
suuria tähtiä,
en mitään taottua,
niiden itsensä tähden
vaan pyhien tekojensa
joita ei edes juhlaviin saleihin päästetty
yhdysvaltain presidentin
kannattaisi
mennä lomalle,
sillä hän näyttää kovin
väsyneeltä
kunnioitus on ansaittava,
siksi sitä kannattaa
harjoittaa kaikissa
tekemisissään
yhdysvaltojen presdentillä
on vissiin
identtikriisi,
koska hän hortoilee itsessään,
seikkailee mahdottomissaan,
tanssittaa olemattomien haamuja
luoden negatiivistä mielikuvaa
maastaan, joka nauttii
kaikkien luottamusta, heidänkin jotka
ovat vähemmän väleissä
rikkaimmat ihmiset
näyttävät luonnollisen jokapäiväisiltä,
ihan samoilta kuin muutkin
itsensä elättäjät
poikkiteloin ei kannata
huvinpäin
heittäytyä, sillä siitä
nouseminen vaatii enemmänkuin
uskotkaan
silloin kun ei ole
mitään tekemistä
mistään tulemista,
on hyvä aika katsella
vanhoja valokuvia,
muistella tahi käväistä henkilökohtaisesti
siellä mihin ei arkisin kerkiä,
itsensä luona
viipuri oli suomen
kansainvälisin kaupunki,
sillä siellä virtasi kansaiväliset
tuulet ja innovaatiot,sillä silloin eurooppa
oli itsensä kokoinen
tulevaisuuden huomenissa
peruskoulutus on avainsana,
sillä sen kautta päästään
erikoistumaan työtehtäviin
jotka tarvitsevat alan
osaajia
pienen kunnan ei kannata
jättäytyä
harvojen perijöitten
kesälomakunnaksi,
vaan sen kantsii etsiä
uusia asukkaita, jotka paaluttaisivat
elämänsä entisten maille,
sillä siten saadaan laiturinnokat
täyteen,kylänraitit elämään
riettaat ihmiset
ovat
elämäntyyniä ihmisiä, jotka
silloin tällöin lähtevät
ilkanviettoihin
naton viides artiklaa
on
käytetty kerran,
sen verran että huomattiin
ettei suuret ja mahtavat liittoutumatkaan
voita yhtenäistä kansakuntaa
tavalliset päivät
heräävät aamusta,
menevät aamuhämärissä
johonkin,
palaavat iltavalojen aikaan
jostakin,
sitten syövät,
katsovat telkkariuutiset, uutiset ja sitten
nukahtavat,
kunnes taas seuraavana aamuna
jatkavat siitä mihin eilen
jäivät,
jos ei ole pekkaspäivää,saikkua tahi
vuosilomaa
älä ojita tulevaisuuttasi,
vaan anna elämäsi johdattaa
sinut oikeille urille, sinne missä
luontos parhaiten jakselee
ympäristös pärjäilee, sillä
siten jätät jotain jälkipolvillesikin
ihmisen vuorokausi on
melkein samoja
kamoja,
hetkiä ja retkiä,
samalla kellonlyömällä
tehtyjä, joitakin uusia askeleita,
muttei turhia,sillä ne eivät sovi
ihmisen tavalliseen arkeen, jos eivät tuo
sylintäydeltä uutta ja mukavaa
tammikuun loppupuoli,
kaunis talvinen
hetki,
maa valkoisenaan, pakkaslunta keinuttelee,
tyynen hyvänoloisesti heiluttelee,
siksi tämä hetki on
pehmeä,
hyvistä tunnelmista kinostunut
älä jätä kaikkea yhden
kortin
varaan,
korttipakankaan,
sillä on parempi jos pidät takataskussasi
pahanpäivän varalta,
hyvän itsetunnon, sen joka voimistuu
heikkoina hetkinä
kevät kasvattaa
nuutusestakin
perhosen,
eläväisen, hänet joka hymyilee kaikille
pienille suurille,
heillekkin jotka vasta syksyisin tulevat,
sillä kevät on elämän
kukka
yötyö vaatii ihmiseltä
enemmän,
sillä ei ihmistä ole luotu
yöllä tekemään,
vaan nukkumaan, jotta jaksaisi päivänvalossa
elämäänsä rahtauttaa
luonto on nyt
kylmimmällään,siksi
on niin hiljaista että tekisi mieli
kiljaista,
mutta en viitsi,
sillä luonnon arimmat panikoituisivat
nekin jotka pakkasessa viihtyvät,
etenkin
metsämyyrät jotka silloin helpoimmin
pöllön silmiin ajautuisivat
ne jotka laittavat
tuteensa peliin
oikeassa kohdassa voittavat
järjenkin,
siksi varo turhanmukavii
jokainen asia vaikuttaa
kaikkeen
pieniin ja mahdottomuuksiinkin,
siksi älä autioita itseäsi
hyytävässä pakkasessa kaikki ovat
hiljaa,
puut ja pensaat,
ruohontupsutkin,sillä pakkanen
purasee suunsa avaajaa,
siksi nuotion savukin pystysuoraan savuaa,
nuotiopuut eivät rätise, vaan loihtivat sanomattoman
lämpimäisiä katseita,
tunnelmia,joita ympäröi luonnonkauneus,
hiljainen kauneus, joka ei ole sanoilla maalailtu
tammikuun kahekskymmenes
kahes,
seitsen
aamuinen, siis melko leutonen,
silti laitan paksuimmat päälleni
tänään teen polttopuita,
pesen autoni,
jonka katsastin eilen,
teen muutakin,
mutta fiilinkien mukaan,
sillä olen kelvoton
orja,
valkoinen orja
rakasta kaikkia
ohikulkevia
pysyviä,
heitäkin jotka eivät
näy, sillä vain siten olet
elämänlapsi,
hän jonka kaikki haluaisivat
lähelleen
jos haluat menestyä
itsessäsi,
älä vangitse itseäsi,
lokeroidu,
vaan elä kuten kevään
puronen
onnistumisten ensiaskel
on
se kun otat ja teet
meet,
sillä vain siten olet
osallistunut onnen arpajaisiin,
joissa voittavat vain he jotka
aloittavat,
eivätkä tuurin tuulettamat,hekään,
jotka eivät epäonnistumisten jälkeen
nouse ja jatka alkanutta matkaa
iran iranilaisille,
ukraina ukrainaisille,
grölanti itselleen
putin ja trump
menkööt itseensä
jotta jokainen saisi
elää ja olla,
syntyä ja kuolla
vapaaana
kansallispuistot kiinnosavat
elämää
ihmisiä,
muttei sellaisia tahoja,
jotka eivät halua luopua
ilmaista metsästysmaistaan
jos et ole elämänaktiivinen
jäät ovien ulkopuolelle,
sinne missä mielenosoittajat
ovat,
siksi pyri vaikuttamaan elämääsi,
ympäristöösi, jottet joutuisi
ulkoruokintaan
jos ihmiset tutustuisivat lähemmin
toisiinsa,he
lähestyisivät ja ymmärtäisivät
toisiaan silloinkin kun on ahtaampaa
ostin kahvipaketin,
joka maksoi
vähän,
niin vähän ettei siinä kahvin makuakaan,
mutta kun halvalla sain,
niin kyllähän se korvikkeesta käy
ihmisen kannattaa suuttua
tyylikkäästi,
sillä tavalla kehittävästi,
sillä silloin vanhatkin vaivat
nuortuvat
käännä katseesi myötätuulten suuntaan,
siellä ne ovat elämäpehmeimpiä,
silloinkin kun
olosuhteet myrskyävät
ihmisellä on hyviä päiviä
yllinkyllin,
mutta sinne pitää ottaa
askeleita,
myönteisuä ponnohduksia,
eikä sivuluisussa meneviä hetkiä,
jotka jo herätessään olivat hikisen
ilkeitä
tammikuun
kaheskymmenes
päivä,
valoisampi kuin eilinen,
luulisin,
sillä en erota näin aamusta pieniä
tänään on tiistai,
viikonpäivistä
se jolloin silitellään
vaatteita,
nostatellaan ryhtiä ja parsitaan
parsittavat
ihminen on
luontonsa
vihoviimeinen,
sillä he pystyvät elämään senkin jälkeen
kun muut ovat menneet,
mutta ne ihmiset eivät näytä meiltä
nykyisiltä
yhtäkään,sillä he eivät saa elää keväitä,
kesänheleitä hetkiä,
marjakkaita syksysii,
ei mitään, vaan heidän huomisensa on keinotekoisilla
huomennettu
trump
hajoittaa toiminnallaan
ympäröivän maailman,
oman mantereensa ja lopuksi
itsensä,
jos muut maat alistuvat mahtailuihinsa,
siksi toivon,ettemme alistuisi narsistin syliin
rosvot varastavat
julkisesti,
muut
salakavalasti,
jotkut jopa jumalattomasti,
jos eivät muuten niin myöhästelemällä,
toisilta aikaa varastelemalla
kevät saapuu purojen
solistessa
hankisten laskiessa,
pajunkissojen auetessa,
muuttolintujen saapuessa
kukaan ei ole toistaan
merkittävämpi
tärkeämpi,
mutta ne jotka yrittävät ja kehittävät
itseään
kampeavat yleensä eturiviin
aina ei voi olla
onnellinen,
eikä kannatakkaan, sillä silloin sekin
tunne haalistuu
tavalliseksi
ihmisen kannattaa yrittää
yrittää senkin jälkeen
kun kaikki alas vaipuu,
sillä vain sitä kautta
voit nousta itsesi
mittaiseksi
eläväisen ihmisen ei kannata
ajauttaa itseään
hiljaiseen nurkkaan,
vaan levityttää itsensä
vapauden suuntaan,
sillä sieltäpäin hänen
onnenpurjeensa paremmin
kantavat
eläkeläiseksi joudutaan
sillä valtio ei tahdo yli
kuuskytyhdeksän
vuotiaitten tekevät
töitä,
vaikka ihmisellä olisi
kykyä ja tahtoa,
ammattitaitoa sekä työmarkkinoitten
kysyntää
ihminen katselee mielellään
reheviä maisemia,
mutta silti hän
karsii ne aropelloiksi, hyytävänsoiksi,
joissa tuulikaan ei voi levähtää,
kurrenpoika kannollaan istahtaa
tammikuun yhdeksästoista,
maanantai
aamu,
leuto sää,kaduilla lätäköitä,
joista loistaa katuvalojen arkiaamun katse,
se joka valaisee minut ja muut
töihimme,matkoihimme,
volmottaa nyt
lätäköistä muttei puhua pukahda
kun kaamos hellittää,
silloin päivänvalo
pariksi tunniksi
valkenoo ja
saa tienoot näyttämään revontulten
loihtimalta hetkiltä jollaista olotilaa ihminen
ei saavuta missään muualla kuin lapinmaassa, siellä
suomen pohjoisemman kunnan pohjoisemmassa kylässä
kaikki mitä näet
koet.hahmotat.
ovat elämäntarionoiden lapsia,
jos eivät ole isoja,
niitä jotka päälle
käyvät,
joten pärjäät niiden kanssa
sujuvasti,
kun itsekkin otat leikkisän
asenteen
ihminen on voimattomillaan,
silloin kun huomiset eivät
kiinnosta.mitkään.
siksi veryttele
edes sen
verran että pääset pienten
heikotusten yli
luonto on olosuhteita,
vuodenaikoja,
niitä näitä
elämän
tapetoimia hetkiä jotka ovat osa
jokapäiväistä elämäämme
arkipäivä on
totuttuja asioita,
aamusta iltaan.päivälläkin.
siksi ne luovat perusturvaa.turvallisuutta.
heillekkin jotka
toisin näkevät
jotkut asiat valmistuvat
ajajallaan,
vaikka niiden eteen ei nähtäisi
ajatustakaan,
sillä ne on luotu syntymään
itsestään
kun olet aina mennnyt
tullut,
sinun on vaikeaa asettua
hetkiin,
jotka menevät sinua
hitaammin,
tulevat askeleitasi verkkaisemmin
orpon ja purran hallitus ei tykkää
edunvalvonta
järjestöistä,
ei yhdestäkään,
ei ainoastakaan ,
siksi kaikilla ei mene yhtä hyvin,
kuin
heillä yhteiskunnan tukijaisten
ahmijoilla
ihmiskunta elää velaksi,
kaikki,
rikkaat ja vähemmät,
siksi huomiset eivät hymyile,
sillä ne on karsittu itseltään
ihmispolvi viisastuu ain
seuraavistaan,
siksi sen taru on jatkunut,
kun muitten loppunut,
joten muutosvastarintaiset vanhukset
ovat vain hidasteita,
niitä jotka itsekkin ovat käyneet saman
muutosprosessin
pitkän päivän jälkeen
on elämän ihaninta päästä
kotiin ja rotkahtaa vuoteeseen,
olla ja vain olla, eikä yhtään
mitään
jos keskiluokka ei menis,
tulis,
tekis ja ahertelis,
niin köyhät itkis,
rikkaat parkuis,
siksi yhteiskunta ruokkii
kolmesta vaihteehdosta
tuottavinta
kun katsot hänestä pois
päin,
näet eteisen ja eilisen,
huomisenkin,
muttet häntä,
joka tahtoisi sinuun
ripustautua
takatalvi tuulettelee
keväänkasvoja,
muttei hyydytä keväänhymyä,
joka sulattelee lumipenkereet,
notkelmat
jäätyneet varjopaikatkin,
siksi variskin iloisesti nauraa,
ketunpoika ilonmielellä kärrynpyöriään pyörittää,
jänöjussi turkkiiaan vaihataa
liian kauaksi ei kannata
itsestään mennä,
ellei ole tarpeeksi pitkää
johtolankaa takaisin,
sitä nuoranpätkää joka on
hyvällä
itsetunnolla punottu
esimerkkinä oleminen
on
vaikeaa hommaa,
mutta silloin kun haetaan ihan tavallisen oloista
arjenihmistä,
niin silloin se on helppoo,
sillä eihän silloin tarvitse kuin olla
vanhemiten ihmistä rupee kolottaa,
toisia jopa
luuvalotuttamaan,
sillä ne tauvit tykkäävät
vanhemmista ihmisistä,
heistä joilla on jo harmaata ohimoillaan
tammikuu on vuoden ensimmäinen,
se jolloin ihmiset uudeleen
päivettyvät,
almannakkoja seinille
ripustavat,
itseään ehostavat,
mutta silti edellisvuotiseksi itsensä
tuntevat
talvi kevääksi purottuu
toukokuussa,
sillä silloin ruohontupsut ilmoja
haisteloo,
tunnelmiin tutustuu,
voikukille huiskitteloo,
mut viel on siel tääl lumipenkkoi, joist
loistuu pitkän talven arkisuus,
joka tuota pikaa
purojen matkassa ojiin lorittuu
katsele asioita ensin tunteettomasti,
sitten analyyttisemmin,
myöhemmin arkisemmin,
tavalliseen tapaan,
sillä jos asiat tämän seulan läpi
käytyään ovat viellä jaloillaan,
ovat ne kehityskelpoisia
aina ei tarvitse olla
itseään
etevämpi,
sillä ihminen tarvitsee myös
hetkiä jolloin eivät mitkään raksuttele
tammikuun neljästoista,
harmaan kylmä
päivä,
sillä pakkanen on
jäävyttänyt hymyhuulet
jotka nyt kengänkärkiään
mittailevat,
mutta pulu ei pakkasesta hyyvy,
vaan nokkii suurella ruokahalulla
pikaruokaketjun tuotteita,
niitä jotka pahoinvoiva juhlija
yrjösi suojatien merkin juureen
vanhemiten vauhtini hidastuu,
polvet kangistuu,
mutta mieli
sykkii
kuten silloinkin kun elämänvauhti oli
hurjimmillaan,
sillä minähän olen syntynyt helmikuun pakkasilla,
tuhansien tuiskujen
säämingissä,
elämäni valtakunnassa,
siellä jossa mieli ei lakastu
älä hellitä silloinkaan,
kun näppisi väsyvät,
älä
milloinkaan, sillä
siten tiedät olevasi sillä tiellä,
jonka päässä on
elämäsi
syli
työyhteisö joka ei ole pelkästään
töissä,
vaan tuntevat sen kodikseen,
itsekseen on
yhteisö joka menestyy silloinkin kun muut
lakastuvat
onnistumiset ruokkivat itseään,
toistumaan,
siksi avita lähipiiriäsi,
kaikkia,
sillä niistä loistuu ympäristöön
kevään raikkaus,
olosuhteet jotka saavat
vähemmätkin nuortumaan,
itsensä ylittämään
menestyneet ihmiset eivät ole useinkaan
syntyneet kultalusikat suussaan,
vaan ovat nousseet asemaansa tekemällä ja
menemällä,
sovittelemalla ja kyynärpäilläkin,
sillä heidän sielunsa on ollut vahvempi,
kuin päivän
perhosten tarjoamat
hyvänolon tunteet
isot asiat tarvitsevat
pieniä
tekijöitä,
niitä jotka saavat alun
syntymään,
mutteivat pysty niitä harjakaisin
nostamaan
pian koittaa kevään
ilonpäivät
jolloin saa viiletellä
hankisilla ja aistitella kevään
hetkiä,
niitä hymyn ja ilon täyttämiä
retkiä
järvien jäillä,
ikimetsän salokankailla,
siellä täällä, sillä onhan silloin elämänmieli
hyvällä päällä
ihmiselämän
ylämäet
ovat taipaleita joissa
tarvitaan etunojaa, niitä
mielenlaatuja jotka vievät
vaikka läpi harmaan kiven
silloin kun ei ole mihinkään
menemistä
tulemista
on
hetki joka venytettelee,
joutavanpäiten makailee
haaveilee ja muutenkin
itsessään kieriskelee,
vatsarasvoillaan elelee
liian suuret kaukaistuvat
horisonttiin häilkäistyvät,
siksi ne eivät ole
läheisen lämpimiä
mutta pienet
jokapäiväiset jutut,
etenkin viattomat
kehräävät mielellään vierelläsi,
siksi suosi heitä
niitä
hallitsijoiden kannattaisi
kuunnella herkemmällä
korvalla kansaa,
kuin sisäministeriä,
sillä he tietävät enemmän
keskeneräisiä asioita ei
kannattaisi viedä päivänvaloon,
sillä siellä ne haalistuvat,
muuttavat muotoaann ja useimmiten
kävelevät synnyinseudulleen,
pää kainalossa
onneksi ihminen ei ylety
mihin
tahansa,
sillä muuten hän heiluisi
lipputangon
nupissakin
ihmisen kannattaa rikastua
-henkisesti-
sillä sitä ei börssikurssit
heiluttele.
inflaatiot nakertele
kylmä elämä on
ankeaa elettävää, sillä
siinä ei ole elämän aamuja,
tulevaisuuden
huomenia,
vaan yhtä ja samaa,
niitä jotka eivät lämmitä elämän
kämmentä
aidot kyyyneleet ovat
elämänhelmiä,
niitä joissa on
kaikki arvokkuus,
hetkien täydellisyys,
siksi niitä katsellessa sydämmet
hellyyntyy,
tahdot ja teot herkistyy,
turhat sanat pyyhkiytyy
kun katsot elämän suuria
kuvia,
näet niissä eilisten suuret,
tämänpäivän juuret,
siksi ne myäös katsovat sinuun,
huomisen olijaan
tammikuun kahestoista,
kylmän viileä,
virkeä aamu
viellä on yöllisen pimeää,
mutta erotan hyvin aamunkajon,
joka mäntypuiden
takaa loimuaa
pian auton nokka työmatkalle
kääntyy,
siin puolitoistatuntinen hyvin
vääntyy
ja illalla takas,
mutta silloin onkin jo
kaikkialla valoisampaa
kukaan ei elä pelkästään
olemalla
eikä
onkimisella
vaan
menemällä,tulemalla,
tulevaisuuttaan veistelemällä
normaalit ihmiset kulkevat
kuten yhteiskuntapaimen
määrää,
muut menevät olosuhteittensa johdattamina,
eikä heillä muita johtajia kuin luontoäitee
vaikkei he häntäkään jokapäivä palvo,
palvele, sillä onhan heillä niin paljon
muutakin tekemistä
ei alkuunsa ollut
nykyisenlainen,
sillä tällä tyylillä ei olisi pärjätty,
vaan pudottu puun latvasta ja kaikesta
muusta,
siksi ihminen ei siihen aikaan käyttänyt
älylaitteita, vaan ratkoi pulmia ihan
ite
talvinen hetki,
kylmä, jos ei ole pipoa
päässä,
tumppuja käsissä,
töppösiä jalassa,
mutta jos on,
niin ei ole kylmä,yhtäkään,
vaann ihanan nuorekas olo, elämänlämmin,
suorastaan suklaanmakuinen
ihminen on aikansa
johtohamo,
mutta kun aikansa loppuu,
jää hänestä muistot,
mikäli on muistelijoita,
siksi ihminen ei ole
puun lehteä ihmellisempi,
sitä lehteä joka syksyisin leijailee
pihamaalle ja haravoidaan pois,
kompostiin
tahi ojan penkereelle,
paikkoihin joista ne heräävät seuraavan
kevään kukkasena, tahi hitaammat suvellaan,
jotkut jopa joulukukkasina, niinä heinä,
jotka ovat ennenkin olleet,tavallisia tehneet, juuri
sinunlaisia, elämän varsiteiden olijoita
jos laiminlyöt itseäsi,
rupsahdat silmissä,
sillä ihminen tarvitsee
itsensä huomiota,
sillä se kääntää muidenkin katseet
aamut jotka ovat viellä
yön
helmoissa,
ovat hienoja hetkiä,
sillä silloin pienet hetket ovat kauneimpia kuin
silloin kun on valoisaa ja kuulen vasaroiden
ääniä,sillä silloin
näen kiireen valkaisemia ihmisiä,
elämää jotka kävelevät unessaan
en ole kaikkien ryövääjä,
itseni vain ja hetkien jotka
kiehtovat,
nekin jotka myöhemmin,
siksi kulutan aikaa sellaisiin,
joista ei suurta taloa rakenneta,
pientäkään
sunnuntai,
viikonpäivä,jolloin
ei tehä maanantaisia,
mutta suunnitellaan
niitä näitä ja vähän eilisiäkin,
varjojen tekemättömyyksiä,
niitä näitä jotka jäivät kaipaamaan
sinua, elämäsi ahertelija
katsele elämää
aamuaurinkoisesti,
sillä tavalla hymyilevän
venyttelevästi, niin huomaat kuinka
päiväsikin aukeavat oikeaan suuntaan,
sinne minne askeleesikin kulkeutuvat
elämän jokainen päivä
syntyy aamusta,
alkujen hetkistä,
ensimmäisistä elämän
pisaroista,
niistä joilla on keväinen meininki
ikimetsän yön hiljaiset hetket
hymyilevät
äänettömän kauniisti,
siksi luontokin sinnepäin kumartuu,
sillä siellä ei ole
yhtään heiluvaa hetkeä
jotka saisivat hetket pilvestymään,
rajumielisiksi ryhtymään
kaksi viikkoa on
tilipäivien välinen
ajanjakso,
joka loppupäivinään
on niukimmillaan
pakkasessa huurtuu
silmäripset,
sillä ne tahtovat näyttää
luonnollisilta
läpyköiltä,
niiltä jotka elämänsilmiä
pyyhkii
sotamarsalkka paulus
käänsi kylkeään
silloin kun hänen olisi pitänyt
olla asemansa mittainen
pakon edessä syntyvät vain
ne joiden vuoksi
pahimmat laantuvat,
mutta
vapaaehtoisuuden pohjalta
tehdyt hymyilevät tuonnempanakin
talvella kaikki on
näkyvämpää,
sillä ympäristö on talvitirsoillaan,
jääkannet järvien selillä,
hankiset rotkojen ylisillä,
siksi hiihtäjän elomieli oin
vapaampaa,
senkus vaan latusillaan hiihtelee,
mukavia muistelee,
järvie jäillä luistelee,
nuttuaan sillointällöin puistelee
älä tyhjennä jonkun
elämänasian
tähden itseäsi tyhjiin, vaan
jätä elämisenvaraa,
sillä huoltohetkeen on viellä
matkaa
kaikki ei ole mitään
jos yksikin puuttuu,
vähätkin jäävät,
siksi yhteiskunnan hyvyys punnitaan
kaikilla,niilläkin jotka eivät enempiin
yllä
täydenkuun valaisema
yö unelmoittaa ihmismielen
pois arjen katuvaloista,
tuhansista kiireitten
askeleista,
sillä tämä hetki ei tarvitse kuin katseen
joka ylettyy tuhansiin tähtösiin,
luomakunnan valaisemiin,
jotka saavat askeleet ja mielen
pysähtymään,
luonnonkauneutta ihailemaan
toteamaan
ettei ihmisen totuus ylety
metsänpuita korkeammalle
henkisesti aliravitut ihmiset
arvostelevat toisiaan,
etenkään heitä joiden elämän
hetket eivät ole yhtä loistokkaita
kuin itsellään
kun katselen
talvista lapinmaan luontoa,
näen elämänpuhtautta,
kauneuden syvintä, sitä jossa
hiihtajän latuset johtavat vaaran laelle,
vuononrinteelle,
sinne jossa lämpimän kodan valonsäde
piirtelee kauniita kuvioita kaamoksen rintaan,
elämänhetkiin,retkiin joissa sanoja ei tarvita, vaan
tunteita,
hetkiä jotka hymyilevät toisilleen
jos yhteiskunnan tuet otettaisiin
kaikilta pois,
ei jäisi yhtään itsellään
selviävää,
ei ainakaan heitä jotka pääomatuloillaan
elelisivät,
sillä eihän heillä kunnan ylläpitämää
uimahalliakaan käytettävissään
ihmisarvo on heilläkin jotka eivät
hymyile hyvinvoinnin
julkisivuilla,
siksi on
kauhoistuttavaa kuunnella radiotoimittajaa,
joka erottelee ihmiset hyviin ja kelvottomiin heidän
eettisten arvojensa perusteella
radionova on
radiokanava,
jossa ei arvosteta
elämän vähempiä,
heitä jotka pystyvät vain
näyteikkunaosatoksille
talvella näkyvät monet jäljet,
etenkin menijöiden,
siksi talvi on
paljastavampi kuin suven
hetket
jokapäiväiset asiat,
toistuvat rutiinit pitävät
ihmisen ryhdissä,
sillä ne eivät salli hänen
rupsahtaa
kohtele kaikkia arvokkaasti,
mytös itseäsi,
sillä siten jokainen voi
tuntea olevansa itsensä kokoinen
talvinen luonto on
elämän
kaunis,
hiljainen ja puhdas,
sillä sitä eivät likaa elämänharmaat
aatokset,
vaan kuurankukkaisen kauniit lumihiutaleet
jotka pakkanen on kesyttänyt elämänpehmeiksi,
leijuvan puhtaiksi,
siksi talvinen luonto saa kovimmatkin luontokappaleet
näyttämään lähimmäisiltä,
heiltä joita ei kukaan henno karsia,
paitsi he jotka eivät tunne itseään enempää
katsele asioita
ylös
alas,
viistosti ja pystyssäpäin,
niin silloin hahmotat niiden
todellisuuden,
arvokkuudenkin, sillä ne usein ovat
erittäin vaatimattomia vetelyksiä
amerikan presidentti
luulee kaikkien myövän itsensä
ahneudelle,
mutta hän erehtyy,
sillä suurin osa ihmiskunnasta
ei myy aatteitaan,isänmaataan
niinkuin ahneeksi kasvatettu
presidentti
pienet asiat ovat
elämän
herkkupaloja,
sillä ne mahtuvat huonoimpienkin
juttujen hetkiin
elämä on
hetkiä,
vuodenaikoja,kaikkea,
siksi siihen mahtuu enemmänkuin
tusinan verran asioita
luontoyö on
puhdas,
seinätön ja katoton,
avarampi kuin hyvänpäivän
olotila,
siksi viihdyn yötaivaan alla,
siellä missä tähdet ja kuu ja
avaraton mahdollisuus
kun kerran Maailmanvallat
eivät kunnioita yhteiskuntien
Rajoja, niin Suomenkin kannattaisi
myydä menetetty Karjaja ja Petsamo
Jenkeille
Texsas on läynyt
Jenkeille pieneksi,
siksi he katselevst sillä
silmällä Venutzelaa ja Grölantia
jos halust elämäsi rikkaammaksi
ihmiseksi,
pidä itsestäsi huolta,
niin hyvää huolta että
loistat itsesi ulkopuolellekkin
älä ajauta itseäsi
äkkijyrkänteille,
lohduttomien hetkien
äärelle,
vaan katsele elämääsi
viljakkaimpien hetkien pientareilta,
sieltä josta erotat hyvät ja mahdottomat
ihmisen erottaa
tekoälystä
se,että vain ihminen pystyy
tunteilemaan,
perkeleitä sanomaan
yötaivas on kauempana kuin
keväinen
kuu,
siksi hällä on tähdet
seuranaan,
kuu vierellään ja tuhannet
sydämmet seuranaan
aamun hiljaisemmat
tunnit
nukuttavat,
sillä silloin
vuorotyölisiä tanssittavat
yön
perhoset,
nuo hymyttömät varjotukset
elämä on päivän
valoja
yön tähtihetkiä,
syksyn kellastamia
unelmia,
kaikkea,siksi kukaan ei ilman
jää,hetkään kotka vähemmän liikkuvat
talvella ihmiset näyttävät
raikkaan
kirjavilta,
sillä he ovat pukeutuneet
lämpöisen
oloisesti
euroopalla on samanverran
johtajia kuin
jäsenmaitakin,
siksi unioni on kyvytön
kyntäjä,
maailmanpolitiikan pelaaja
itselleen kannattaa
kumartaa,
sillä siten selkä voimistuu,
muille vain silloin kun on
virallisempaa aihetta
tammikuussa elämä on
luonnollisemmillaan,
mutta vain syrjäseuduilla,
siellä jossa ei yhtään
enempää
kun olet askeleen päässä
tavoitteestasi,
olet lähellä,
mutta liian kaukana
päämäärästäsi
ihminen ojitti soitaan
ahneuksissaan,
nyt peittelee
niitä
peloissaan,
sillä ihminen on ahneempi kuin
elämän nälkäisin
sudet ulvovat
yksinäisyyttään,
puuntaimenet menettävät
kasvustojaan hirvieläimille,
sillä luonnontasapainoa on susien
tappamisella järkytetty
vaikeitten asioiden
yli pääsee asettelemalla
huumorinkukkia maljakkoonsa
tahi
katselemalla kun ihmiset vilistelevät
aamuruuhkassa
talvella lintuja on
vähemmän,
sillä toisilla linnuilla
ei ole talvivaatteita,
jonka vuoksi ne ovat lentäneet
kanarialle
kun katselet asioita
silmiin,
huomaat että ne etsivät
sinun,
rehellisen vilpitöntä katsettasi,
jolla ongelmat ratkaistaisiin
viides tammikuuta,
kaunis pakkaspäivä,
lumiset pientareet loistavat kuurankukkaisina,
jäljet lumen verhoamilla maisemilla kertovat kulkijoistaan
seuraan ilveksen jälkiä,
ketun ja metsähiiren,
kaikki ovat kulkeneet yhtä polkua,
mutta polun päästä vain kahdet jatkavat,
ilves kotipuuhunsa,
kettu reviirinsä takametsään,
minun jälkeni kääntyvät kohti
metsälammmen rantaa,
jossa on katiskani
yöpakkanen on paksuntanut jäätä,
mutta pian saan katiskani esille ja siinä
olevat körmyniskaiset ahvenet
perkaan ne rannalla,
jätän roippeet metsäisille ystävilleni ja
palaan kotiini hymyhuulin, sillä hankiset
heijastavat hyviä fiiliksiä,
eivätkä
ahvenetkaan paina mieltä
jos saat hetkesi näyttämään,
maistumaan uudelta ja nuorekkaalta,
ole elämänmyönteinen,
hän joka näkee ikävistäkin
valoisemmat puolet
yhdenkään ihmisen ei pitäisi
vieraantua kotimaastaan,
sillä jokaista tarvitaan,
niin rauhan kuin rauhahattomuuksien
aikana,
jokaista, heitäkin jotka päivästä toiseen joutuvat
anomaan olemassaolonsa oikeutustaan
silloin ei naurata
kun henkisesti on
kylmää aroa,
vailla huomisten aamuja,
elämänkeväitä
mitään,
sillä silloin on tyhjää,niin hiljaisen autiota
etteivät varjotkaan
varjotu
ihmiskunnan alkuajoista alkaen
ihmiset ovat olleet
eriarvoisia,
siksi
olemme ihmisheimona menestyneet, kun olemme
oivaltaneet ettei ole kenenkään etu
jättää vierustoveriaan,
sillä sama kohtalo
voi koitua
heillekkin jotka tänään
paremmin voivat
en rakasta kommunismia,
mutta rakastan yhteiskuntavastuullisuutta,
toisista välittämistä, siksi minua
kuvottaa markkinaorjentoitunut
yhteiskunta joka valvoo vain vahvojen
etuja
sillä verukkeella että vain he tuottavat,
joka ei pidä välttämättä paikkaansa,
siksi hyvintoimivat yhteiskunnat säätelevät
tulonjakokysymyksiä veroilla, niin että sen
jokainen jäsen olisi yhteisen hyvän lähteellä,
siellä missä kylvetään huomisia
usa on joutunut väärien halllitsijoiden kynsiin,
siksi maailma pelkää,
etenkin puolustuskyvyttömät valtiot,
sillä jenkit tahtovat kaiket maat
aika parantaa parhaiten
elämänhaavat
koska sillä on
huomiset ja pidemmät,
siksi joskus on parempi antaa asioiden
kypsyä
ajan kanssa
vuoden neljäs
aamu,
pakkasviiimainen
yö pilveytynyt,
lumihiutaleet laskeutuneet
aamun ensimmäiset askeleet hymyilevät,
sillä ne ovat minun
on hiljaista
sillä turhakkeet eivät
hyytävän kylmästä tykkää,
eikä siint että viimatuuli lunta
vaakasuoraan lykkää,
mutta minä viihyn,
minä elämänkasvatti, rankkojen ilmojen
iltatähti
rakastan
tälläisii maisemii, sillä en tykkää
elämänsileit viiletellä
maailmanääriin saakka
ei kannata mennä
onneaan eysimään,
sillä helpoimmin sen löydät
läheltäis
ohjenuorat ovat
hyviä
elämänkävelyttäjiä,
niitä näitä joita noudattamalla ei tule
liiaksi harhaaskeleita
onnelliset ihmiset itkevät
luonnostaan,
kiroilevat tahdostaan ja hyväilevät
kohtaloaan olipa sää mikä tahansa
kuivakkaat immeiset
ovat kiukukkaita,
elämänpyöreät
hauskempii,
siksi savolaiset ovat lupsakoit,
karjalaiset välittömii
verenkiertoelimet pitävät
ihmissilmän
näkevänä,
aistit tuntevina,
siksi älä tukkeuta rasvapalloilla
elämäsi tärkeimpiä virtauksia
jos ihmiselämässä ei olisi
tekojumalia, vaan
yksi
palvottava,
niin ykstoikkoseksi elämä
valahtaisi
uudenvuoden pyhistä
kun selvitään,
alkaa tavallinen
arki,
se olotila jolloin tunteet keinuttelevat
arjen ahertajaa,
muttei joutavanpäiväisiä,
sillä hehän nojaavat aina yhteiskunnan
tukipylväisiin,
oli pyhä tahi arki
ihminen kolestroituu,
rasvoittuen pullistuu, jos hän ei syö
marjoja,
vaan nieleskelee hod dokkkeja
ihmisen tulisi pitää
vähänväliä
elämäntaukoja,
niitä näitä hetkiä,
joilla ei ole
tulostavoitteita,
sillä niiden jäljeen ihmismielen valtaa
nuoruuden innokkuus,
idearikkaus joka ei oke ennakkoluuloilla
köytetty
onnistumiset ruokkivat
itseään
siksi että ensimmäinen hyvä juttu
on lanannut tietä
seuraaville
pakkasessa jäätyy
eksynyt mieli,
siksi laita
ittes elämänlämpimäksi ja
pyyhkäse huuhattelut taivaan tuuliin
talvella ei kuki kuin
kuurankukat ja nekin
lumipenkalla,
siksi jos haluat sielusi maljakkoon
kukkia,
mee hiihtelee,
hankisille laskettelee
joutilaina hetkinä
on aikaa olla
ihekseen,
levittää elämänsä selälleen ja
olla vain,
tahi olla olematta,
mutta kiireisempinä hetkinään ihmisen
pitäisi suurinpiirtein näyttää itseltään
talven valottomina
hetkinä näkyvät tulevaisuuden
tähdet kirkkaammin,
kaikki, vaikkemme toisia
erotakkaan, sillä elämänmatkamme on
pitkä,
kaukaisempi kuin mikään,
missään,
siksi näinä hetkinä
ota syleilyysi tähti, joka näkyy
mielesi syvimmissäkin
trump osti
jäänmurtajilla
suomen hiljaiseksi,
kuiskaajaksi, entisen tasavallan
jeestyypiksi
paavi on
vallaton instituutio,
siksi hän sallii kaiken pahankin,
sodat ja syvemmät
älä vangituta itseäsi
yksien totuuksien taakse,
älä toistenkaan,
vaan etsi oikeat
johtolangat, sillä niiden kautta
aukenevat pyhienkin salaisuuksien
totuudet
suurempia satuttaa vähemmän,
sillä heillä on
ympärillään
tilaa,
siksi suuret valtiotkaan eivät välitä
mainehaitoista,
pienten arkojen asioiden koskettelusta,
koska ne eivät tunnu
syvemmällä
yövuoron jälkeen
olo on
madantunut, se on kadottanut
aamuisen minänsä,
hetket jolloin elämänkevät
tanssitti kohti valoisempia
hetkiä,
siksi vuorotyötä tekeville kuuluisi suurempi
korvaus valvotuista öistä,
niistä työsuorituksista joista päivänvalossa nautitaan
vuoden alku on ollut
pyhillä täytetty,
siksi ensimmäinen arkipäivä
tuntuu pitkänpäivän
viimeiseltä tunnilta
jokaisen ihmisen kannattaisi
parsia sukkia,
mieluimmin omiaan,
sillä silloin vasta
ymmärtää kuinka
pienistä silmukoissa on
ihmisen askeleen hyvinvointi
viisaat ihmiset elävät tavanomaisen arkisesti,
sillä he haluavat kietoutua tavanomaisuuksiin,
niihin joissa eilisetkin vanhenevat,
vaikka heillä olisi mahdollisuus
elää fantasioissaankin,
siellä johon ei
tyhmempien solukot mahdu
ihminen harmaantuu
huopatöppösten värisiksi,
jos jokainen päivä
edustaa eilistään
subersinisiä hetkiä on
harvoin,
mutta silloin kun ne
näkyvät,
ei näy muita,
sillä ne hetket ovat retkiä, jolloin
elämäni sylissä olen vain minä,
kohtaloni esikoinen
vuosien myöhemmässä
päässä
näet selkeämmin,
vaikka aistisi ovatkin
ansaituilla eläkepäivillään
jos aina painelet
oikoteitä,
ohitat jatkuvasti elämäsi
tärkeimmät hetket,
ne jolloin väsyneenä nukahdat
itsesi syliin
harvat ihmiset elävät
luonnollisesti,
sillä ihmiset on opetettu elämään
kemiallisesti,
siksi on piristävää katsella ihmistä,
joka syö alkuperäisiä ruokaa,
eikä teknologiakattiloissa vispatttuja
silmänkääntötemppuja
raamatussa hymyillään
vähäsen,
kiroillaan ja pahioja manataan,
siksi minusta tuntuu että
olemme perineet sieltä alakuloisuutemme,
sen joka hymyilee vain jouluna,
silloin kun saamme kovia lahjoja
kirjavat valheet ovat
miellyttävää
kuultavaa,
mutta toteutuessaan ne
ovat elämän ankeinta sänkipeltoa
aavistus
aistumus on ihmisen tärkein
sisäelin,
joka ei ole missään kiinni,
eikä ole yhteydessä aineenvaihtommme
järsjestelmissä,
vaan tunteissa,
noissa veikottimissa, joita ei tekoälykään
tavoita, eivätkä muutkaan
viekkotteet havaitse
huonojen päivien
yli pääsee
vähemmällä
kun tekee tarvittavat,
eikä yhtään muuta,
innotonta
suomalsiset hiihtävät ja
kävelevät
nykyään vähän,
sillä he ovat saaneet
bussilipun,
osamaksuauton tahi
työmatkakuluvähennyksen
haaveet ruokkivat
mielihyvää,
ne saavat olon kevenemään ja
syvempiin painautumaan,
uudelleen aloittamaan,
sillä tosihaaveet eivät toteudu
koskaan,
sillä muutenhan ne muuttuisivat
arjen ikäviksi
vuoden ensimmäinen perhantai,
päivänaamu,
viisasteinen,
narskuvaluminen päivänalku saa
kuurankukkaset loistamaan ja minut
aamuvirkun hyvällä tavalla heilumaan,
sillä aamulenkkini maistuu jokaisella askeleella
elämä on matkoja
otettuja tahi ottamattomia
niitä näitä joista huominen
aukeaa,
siksi usein on niin raukiaa,
vauhikasta tahi venyteltävää
ne jotka pystyvät
ympäristönsä huomaamatta
nuolemaan elämänhaavansa,
arkiset kolhunsa,
epäonnistumisensa,
ovat heitä,
joille ikihongan latvuskin
kumartaa,
sillä sellaiset ihmiset taipuvat
olosuhteistaan, mutteivat katkea
silloin on hyvin
jos pystyt näkemään
huomisiisi,
silloin ja silloinkin,
kun eilisesi kaipaaavat sinua
asettelen itselleni tavoitteita,
kaikennäköisiä,
mutta useimmin sellaisia,
joista en joudu
tilivelvolliseksi,
siksi en tunne synnintuskia,
enkä paljon mitään muutakaan,
sillä elämäni on olosuhdeohjautuvainen
uudenvuoden juhlien
jälkeen
aukeaa arkinen aamu,
juuri samanlaisena kun edellisvuosienkin,
mutta sillä erotuksella että olen
vuotta kypsempi,
eikä ympäristönikään näytä tänä vuonna
syntyneeltä,
joten näillä rypytyksillä mennään
vuoden ensimmäinen päivä,
talvisen aamun ensihetki,
muttei tuulessa tuiskuttunut,
vaan pakkaskelin
narskuvainen, jossa lumihiutaleet
kauniisti kuurankukkaistuvat,
siksi ovat luonnonkauniin hentoja,
vain katseella maljakkoon otettavia
maailmassa ei ole joutavaa rahaa, yhtään eikä missään kelläkään, sillä ne ovat aina jonkun taskussa, josta ne on otettava, siksi sodat sytty...