kun katselen
talvista lapinmaan luontoa,
näen elämänpuhtautta,
kauneuden syvintä, sitä jossa
hiihtajän latuset johtavat vaaran laelle,
vuononrinteelle,
sinne jossa lämpimän kodan valonsäde
piirtelee kauniita kuvioita kaamoksen rintaan,
elämänhetkiin,retkiin joissa sanoja ei tarvita, vaan
tunteita,
hetkiä jotka hymyilevät toisilleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti